Koska huomiselle on luvannut lumiräntää ja jäätävää tihkua, otin varaslähdön ja ajelin puolelta päivin Kaunispään huipulle: oli aika heittää auringolle hyvästit. Huomenna se (kuulemma) vielä nousee horisontin yläpuolelle, mutta tuskin on kaikelta sateelta näkyvissä, joten toiveenani oli tänään nähdä puolenpäivän auringonlasku. Näkemiin ensi vuosikymmenellä. Täällä Saariselän leveysasteilla kaamos kestää 36 vuorokautta, – joten vasta loppiaisen tienoilla seuraavat auringonsäteet…
Seinätunturien välissä oranssi hehku. Sinne meni.
Mutta olenhan niin monta kertaa ennenkin täällä todennut: kaamos on värikäs, kaunis, lempeä, valoisakin. Ainakin kaltaiselleni käypäläiselle. Jos näillä raukoilla rajoilla olisi vuoden ympäri, ihan ollakseen ja elääkseen, asuttava, niin olisikohan kaamos minusta enää mitenkään kiehtova ja kauneudessaan ainutlaatuinen aika vuodesta. Ehkä ei. Mutta asioiden näin ollen: edelleen pidän tästä ajasta täällä hyvin paljon.
Ja pimeydestä huolimatta, aika kuluu nopeaa. Niin nopeaa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
#3 Lähelläkin on paljon kaunista. Liiterin ikkuna aamulla.
Kyllä se vaan tuo sininen hetki on HIENO! Sekä pohojosen kaamos, ainakin näin valokuvissa, ja kun sitä ei tarvitse sietää kuukausi tolkulla.
Sopivina annoksina ja vapaaehtoisesti: siten kaamos on kiehtova ja kaunis.