Nyt kyllä hieman harmittaa…
Olen käyttänyt sateisesta lauantaista ison osan, isoimman osan, Madeira-kuvaston saamiseksi valmiiksi, toiveenani tarjoilla – vihdoin – nojatuolimatka aurinkoon ja patikkapoluille, mutta!
Kaksi aiemmin tekemääni kansiota ovat ok, mutta tänään ”valmistuneet” kolme ovat väreiltään ihan karseita. Jossain (missä hitossa?!) on jo bugi, täppä väärässä paikassa, tallennuksessa tai jossain väriprofiilissa joku ongelma, jonka olen todennäköisesti ihan itse saanut aikaiseksi, ja nyt kuvat ovat julkaisukelvottomia. Argh!
Tässä kuitenkin maistiaisia. …
Tämä viimeinen kuva symboloikoon tietoliikenneverkkoja, bittiavaruutta, piuhoja koneissa ja minussa jotka ovat jotenkin sekaisin, koska kuvakansiot ovat vielä kesken.
Tässä linkki kahteen ensimmäiseen kuvakansioon… KLIKS
onhan niissäkin valoa ja lämpöä ihan eri lailla kuin lokakuisessa kotimaassa…
Klikkaa kansiossa ensimmäinen kuva auki,
– sen jälkeen voit klikata oikean reunan nuolesta kuvasta toiseen. Mukavaa matkan alkua…
Aivan varmasti juuri kuten mainitset, valoa ja lämpöä toisin kuin täällä ja nyt, mutta . . arvostaisiko noita asioita niin paljon, mikäli ne olisivat jatkuvasti läsnä?? Olisiko ollut mahdollista sijoittaa herra Pehtoorin tuon miespuolisen maalaushahmon paikalle ja miksei myös häntä itseään tuon Canonin F1: stä kaulassaan kantavan naisen tilalle:)
Eipä tietenkään arvostaisi, eikä niin usein yrittäisi päästä reissuun lokakuussa, jos olisi valoa ja lämpöä kotosalla siten kuin on kesäisin.
Ja kuinka nytkin arvostaa kun täälläkin on kirkas, sateeton aamu. Nyt ajatus ulos lähtimisestä tuntuu taas hyvälle.
Olisihan tuo ideasi kannattanut kokeilla, ehdottomasti. Ronaldon ja Churchillin patsaiden kainalossa sentään kävin kuvattavana. 🙂