Käykö muille ikinä niin kuin minulle tänään…
Kun on aamulla herättävä juuri tiettyyn kellon aikaan, toisin kuin nykyisin yleensä, niin alat aamuyöllä joskus neljän jälkeen herätä puolen tunnin välein katsellen kelloa, varmuuden vuoksi, torkahdat taas, ja taas säpsähdät hereille… Olin aamusella luvannut viedä Tyttären lentokentälle, eikä ollut kyse edes mistään aamun rahtivuorosta (klo 6) vaan kotoa piti lähteä vasta varttia vaille kahdeksan. Itse asiassa ihan ”normiheräämisellä” olisin ehtinyt ihan hyvin. Mutta kun oli ”välttämätöntä” — siis kuuden jälkeen en nukkunut. Typerää. Hyvin ehdimme, ja pieni ikävä iski tietysti heti, –
Entä yritätkö ikinä ”opettaa” itsellesi välinpitämätöntä asennetta tai sellaista ”kuin vesi hanhen selässä”- tai teflon-suhtautumista johonkin elämäsi pysyvään juttuun, joka ei ole kunnossa, mutta jolle et voi mitään? Hoetko itsellesi: lopeta, unohda, älä enää jaksa välittää, älä enää yritä, et voi mitään… , .. Sellaistakin olen tänään tehnyt. Kovasti iltapäivän ulkoiluhetkissä omassa mielessäni sellaista harjoitin. Aika surkein tuloksin.
Entä kuinka sujuu uuden asenteen omaksuminen omaan tekemiseen ja aiempien tapojen muuttamiseen? Tässä iässä?! Tässä kohti kalaasijuhlaa mennään, ja minähän pidän siitä, että asiat tehdään niinkuin ennenkin, mutta nyt! – Lerppuilen vähän kaikessa… Onneksi Pehtoori jaksoi asennella pöydän isoksi ja on huolehtinut pihasta ja puutarhasta, minä sitten vain puhdistelin laseja ja aterimia, katoin pöytää, vähän kuin toisella kädellä. Missä on kattauksia ”harrastava” R.?
No mutta, se mikä on tänään on ollut enemmän kuin ihanaa, on lämpenevä sää. Kesä on palannut.
Tuo aamulla aikaisin herääminen on ”sukuvika”. Itse rakastan kesäaamuja, niiden raikkautta ja ”koskemattomuutta”. Minulla ja Pappa-Lindeman`lla oli samanlainen unirytmi. Me mentiin nukkumaan kuuden jälkeen ja herättiin aamulla neljän – viiden aikaan. Kävelimme kesäisessä heräävässä metsässä ja pappa kertoi ”vanhan kansan viisauksia”, joilla metsässä pärjää. Opetti lipon teon ja katsomaan puista ilmansuunnat ja mistä tuntee uuden ja vanhan kuun ja paljon muutakin. Kivien tarinaa hän kertoi myös, kivimies kun oli. Uskon, että Sinullakin on perintönä rakkaus luontoon ja kesäaamuihin. Ihanaista loppu-kesää Sinulle ja perheellesi. Marke
Hyvä sukuvika se on: aamut on parhaita.
Joskus olen kateellinen teille etelän serkuille, joille Perniön mummula (ja pappa siellä) ja sedät ja tädit olivat hyvin tuttuja ja läheisiä. Meidän perhe täällä pohjoisessa oli niin vähän tekemisissä… Onneksi minullakin on Riku-papasta ja Irene-mummusta muistoja, aika paljonkin. Papasta meidän Nurmijärven mökillä varsinkin.
Aamut on ihania. Kesällä, totta puhuen talvellakin. Aina.
Leppoisaa loppukesää, voikaa hyvin, terveisä, .. nautitaan aamuista. Niistäkin.