Viinikerhon maistelun järjestelyvastuu oli meillä: teemaksi valitsin kesäviinit ja Etelä-Afrikan. Sieltä tulee hyviä valkkareita, jotka sopivat kesäisten salaattien ja keittojen kanssa tarjottavaksi ja sieltä tulee hyviä, lämpimiä punaviinejä, jotka on kuin tehty grillattujen liharuokien makua täydentämään. Ja yksi tärkeä syy oli se, että meillä on ollut jemmattuna syksyllä 2009 Kapkaupungista ostettu erittäin kallis punaviini (Rust en Vrede 1694 vuosikertaa 2006), jonka halusin saada jo maisteluun, ettei viini ehdi etikoitua. Ja tälle viinille sitten ostin pari verrokkia.
Ei ollut etikkaa, ja olisi voinut olla vielä muutaman vuoden kypsymässä vielä pehmeämmäksi, mutta todettiin kyllä erinomaiseksi. Kuten myös muut melkein kaikki muutkin. Eikä kukaan valittanut ruoastakaan, joka oli kyllä aika vähän etelä-afrikkalainen. Jälkkärinä ollut sitruuna-marenkikakku sai kiitosta ja kehuja, ja sen ohessa tarjoamani etelä-afrikkalainen Amarula-tilkkanen sopi tarkoitukseensa oikein hyvin. Mutta sen kakun teko!! Ohjeen otin uudesta keittokirjastani ”Viikonloppu lautasella”, jonka tekijän Teemu Auran uralla ko. kakulla on ollut käänteentekevä vaikutus. Ja minä tykkään sitruunakakuista, -piiraista ja -juomista ja ylipäätään sitruunasta.
Hyvin harvoin valitsen monimutkaisia ohjeita, mutta nyt tämä sivun mittainen rimpsu ei pelottanut. Mutta toista kertaa en tähän ryhdy. Kakku vaati viisi eri vatkausta, valkoisia ja keltuaisia erikseen, vesihauteessa kypsennystä, jäähdyttämistä ja paistamista ja huh huh! Ei vaikeaa, mutta tiskiä ihan hirveästi ja aikaa vaati enemmän kuin mikään aiemmin tekemäni kakku. (Kuva eilisessä postauksessa ja Instassa.)
Eiliset vieraat toivat parikin kimppua kotipuutarhoistaan. Tämä yrttimaan kimppu on kaunis ja hyvä idea. Minullakin löytyisi takapihalta melkein kaikki samat yrtit, mutta enpä ole tällaista keksinyt/osannut sitoa. Otin kuvia, eri versioita. Nyt pikagallup: kumpi kuva miellyttää sinua enemmän? Tumma vai vaalea?
Hienoja kuvia molemmat, tummassa kuvassa kuitenkin erottuvat selkeämmin yttien värit ja muodot, etenkin ruohosipulin kukat näyttää kauniilta.
Kyllä tumma tausta tuo kontrastit ja värit paremmin esille. Itsekin pidän siitä enemmän.
Kauhia vaikkia kysymys vaaka-ihmisel! Varsinki ku molema ova omal tavalas kaunei. Vaaleva kummiski vei entten-tentten voito ja perustelun et siin o iha semmone keväne valo!
Murretki pakka tulema ku alvaris tääl koto o ton kipjä seljä kans. Hereil ku o ni koitta vähä häärätä jotta, mut sit ku kipu yltty ja otta tropei ni jo ruppe pääs fiirama tavalist enemä ja sit alkka nukuttama.
Kaikest huolimat huomeltta lähretä mökil ton kuskin kans. Ite ei oikke parana aja ku on toi touppinki pääl…
Ihana murrekommentti! Kiitos, Anneli. Ja kyllä, vaaleassa juuri valo on ”se juttu”.
Harmi, että sinun on tarvinnut touppinkiin turvautua. Siitä huolimatta mukavaa mökkioloa ja paranevaa eloa.
Ensinnäkin, aivan mahtava luontokuva banneri! Toiseksi, olen unohtanut kokonaan Amarulan, ystävä toi usein Kapkaupungista tai Tel Avista kun sitä ei enne juuri muualta saanut. Kolmanneksi, onpa kakkuresepti! Ainoastaan sinulla voi olla moista pitkäjänniteisyyttä. Ja neljänneksi, kesäkukka voi olla kesäisen näköinen. Joku yksittäinen kukka tai makro sopii paremmin tummaan taustaan. Minusta 🙂 Terveiset!
Luontokuva on YKSI ainokainen joka pitkän kuvausretken tuloksana on julkaisukelpoinen.
Amarula on hyvää, eikä niin makeaa ja kermaista kuin esim. Baileys. Ja tosiaan sopi sitruunan pariksi oikein hyvin.
Ei minulla leipomisessa kyllä ole pitkäjänteisyyttä, – kuten sanoin: en tee toista kertaa.
Kuvasta mielipiteet jakautuvat aika fifty-sixty – kuten vähän arvelinkin. 😉
Voikaapa hyvin siellä kaukana.
Muten jos kaapissa on vanha punaviinipullo vuodelta yksi ja kaksi, onko sillä muta arvoa kuin komeron hyllyn koristus? Kerääkö kukaan esim etikettejeä? Ja mistä tietää onko sillä sitäkään arvoa? Muistoarvoa on.
JOS on tosi harvinainen, uniikki, etiketti niin saattaa olla jotain rahallista arvoa, mutta muistoarvohan onkin tärkeä. Pidä koristeena.