Ainolan puiston reunamilla, Plaatansaaressa. Takana näkyy Pohjois-Pohjanmaan museo.
Taas kerran niin yö niin täynnä idioottimaisia, naurettavia, vauhdikkaita, typeriä unia, että aamulla liian aikaisin herätessä, olin väsynyt. Taas kerran yöllä unen ja valveen rajamailla toivoin, että olisipa kaukosäädin, jolla voisi vaihtaa unikanavaa paremmaksi. Ei voinut. No, tästä huolimatta, lepoa oli kai kuitenkin tarpeeksi, sillä mieluusti lähdin ulos ja lenkille. Enemmän kilometrejä kuin onnistuneita kuvia. 🙁 Eikä niin tavattoman lämmintäkään. Oikeastaan ei juuri heinäkuun aamulle tuntunut.
Loppupäivä menikin sitten ruoan parissa. Sitä tehdessä, tarjotessa, vierasta (= äitiä) syömään hakiessa ja kotiin viedessä, ollessa ruokapöydässä, jossa myös pikkuperhe ja systeri miehensä kanssa. Ihan pienen hetken jossain välissä Apsun kanssa hippasilla ja Eevistä sylitellessä.
Sitten me yhdessä Apsun kanssa koristelimme kakun. Tai oikeastaan A. sai ihan itse laitella tomusokerit, kukat ja jalkapallot, joista sitten isänsä kanssa ensimmäisenä söi jalkapallot. Pinocchio (- tai Brita) – kakku on minulla usein, yleensä aina, ollut lähtökohtaisesti kuohkeampi kuin eilen iltasella leipomani, mutta ihan yhtä hyvää oli tämäkin. Toisen kerran tänä kesänä täytekakkuun tulevan kermavaahdon makeutin, paitsi meksikolaisella vaniljalla, myös ruokalusikallisella lemon curdia. Siitä tulee makeus, mutta myös raikkaus. Niin ja kakkukermikseen laitan ”aina” creme fraichea (ruokalusikallisen desiin kermaa). Tulee vähän tymäkämpi vaahto ja nyt siis myös lemon curdia. Hyvää on totesi koko pöytäseurue.
