Varoitus: sisältää tuotesijoittelua!
Jo viime keväänä harkitsin pitkään, mutta en raskinut. Oli se Kreikan reissu, tele-zoomin osto ja kaikenmoista. Viime viikolla mökillä päätin, että heti kotiin palattua menen kauppaan ja ostan. Ja niin tein.
Ostin itselleni sähköpyörän! Kyllä minulla on ihan hyvä pyörä olemassa, ei ihan uusi; muistelen, että on se pari vuotta vanhempi kuin autoni (joka täyttää tänä kesänä seitsemän vuotta), luulen että tänä vuonna pyörä on vasta kymmenvuotias. (Tämä saattoi olla pyörän toisen kesän aloitus). Joka kesä ajelen sillä korkeintaan muutamia satoja kilometrejä, parhaimpina ehkä 500 km. Olen kerran sen huollattanut, pesen ja putsaan hiekasta aina tarpeen tullen, joten ihan hyvässä kunnossa se vielä on. Mutta silti halusin uuden pyörän, ja nimenomaan sähköpyörän.
Ajatukseni on, että voin lähteä pyörän kanssa kuvausreissuille lähitienoolle, joskus Koiteliin, joskus Liminganlahdelle tai ehkä systerin tykö Iihin. En jaksa (tai viitsi edes yrittää) polkea tuollaisia matkoja tavallisella pyörällä, ja kun autolla menee kuvausreissulle, tulee vain hurautetuksi kohteeseen, – no siellä sitten voi tepastella kuvailemassa, mutta pyörällä on eri juttu. On helppo pysähtyä välillä, tulee oltua enemmän ulkona ja liikuttua. Onhan sähköpyörääkin poljettava, – ei se mikään mopo tai vespa ole.
En ollut koskaan edes kokeillut sähköpyörällä ajoa, vasta viikonloppuna Jussin Pyöräpisteessa kokeilin. Eikä kokeilu pyörtänyt päätöstäni ostosta.
Olin etukäteen ”valinnut” Crescentin, koska tavallinen, hyvä pyöräni on Crescent, ja niiden muotokieli on mieleiseni. Ja halusin aika pystyn ajoasennon: sellainen mummo-tyylin menopeli oli mielessäni. Olennaista valinnassa oli myös, että malliin kuului isohko tukeva kori, you know, reppu kameroineen ja ainakin yksi obiska pitää mahtua juomapullon ja muiden tilpehöörien lisäksi mukaan.
No kaupassa tulin sitten opastetuksi, että Helkama-pyörissä on parempi ja toimintavarmempi koneisto (Shimano) kuin Crescenteissä, ja että juuri tämän viime vuoden mallin saisi nyt vähän edullisemmin. Ja ajoasento on riittävän pysty, vaikka pyörässä onkin suora tanko. Ja sen voi vaihtaa, jos etukeno on liikaa repeytyneille, ahtaille olkapäilleni ja hartiolleni.
Tässä pyörässä on hyvää keskimoottori (etumoottorit tekevät pyörästä ”heppoisen”, kuulemma). Seitsemän vaihdetta, pienen näköinen, kevyehkö akku ja hyvä poljettava ihan manuaalisestikin. Ostin sitten takaritsille vähän suhteettoman ison (ja ruman) korin, mutta kun … se kamera etc.
Sähköavustusta polkemiseen on kolme eri tason vaihtoehtoa: Eco, Norm ja High. Olen ehtinyt ajella 75 km, ja enin osa kilometreistä on taittunut ihan perinteisesti, sähkö pois päältä, mutta vastatuulessa ja liikkeelle lähdössä on mukava napsauttaa päälle Eco. Isommisssa ylämäissä ja tänään yli 20 kilsan lenkin lopulla jo Norm. Nopeinta ja voimakkainta avustusta olen käyttänyt vasta vain muutamia kertoja: hulppeaa on meno. Huippuja en ole vielä kokeillut, mutta 25 km/h kuulemma pääsee. 😉 Akku riittää 120 – 60 km – se on riippuvainen siitä, mitä noista avuista käyttää; high kuluttaa tietysti eniten.
Näin kolmen päivän vankalla kokemuksella voin kyllä suositella. 🙂
Onnea pyörälle ja turvallisia kilometrejä, sekä onnistuneita kuvauksia. Olethan jo pitkään tuosta puhellut. Niin ja tervetuloa tänne Iihin. Terassi on kesäkunnossa ja makkarat paistoimme tänään Iitulissa. Hyvän ostoksen varmaan teit.
Joo, onhan tämä sähköpyöräkuume ollut jo vuoden. 😉 Ainakin.
Ja kyllä minä, kuule, joku kesäpäivä sinne Iihin tulenkin, pyörällä. Uimaan ja makkaranpaistoon. Että kuulostaakin hyvälle. 😉
Hieno menopeli! Ja hyvin perusteltu ostos 😉
Tutkijan koulutus ja elämä on auttanut argumentoimaan myös omia – ei ihan tuhannen välttämättömiä – ostoksia. 😉
Hei, ihana juttu! Minulla oli viime kesänä viikonlopun käytössä sähköpyörä (Crescent, myös oma pyöräni on Crescent). Ihastuin kovasti sähköpyörään, miten hyvin se kiihtyi risteyksissä ja pääsi ylittämään tiet turvallisen nopeasti. Tavallisella pyörällä vaatii aina kunnon polkaisut, että pääsee vauhtiin pysähdyksistä tai pienestä ylämäestä. Totesinkin, että joka kerta, kun kävin sähköpyörällä ajamassa kareili hymy suupielissä ja jännä vapauden ja vauhdin hurma valtasi mielen. Positiivista energiaa ja lähdön helppoutta!! Nyt olen lueskellut vinkkejä sähköpyörän hankinnasta. Kunhan olet saanut lisää kokemusta uudesta menopelistäsi, niin kirjoittaisitko niistä. Lähinnä kaupunkiajoon ja pieniin retkiin sitä itselleni haikailen. Onnea ja ihania (hymyileviä) huristeluja sinulle!! 🙂
Olet niin asian ytimessä tuon sähköpyörän käytön kanssa: siis liikkeelle lähdöt ja ylämäet voi tehdä hymyssä suin eikä naama rutussa rutistaen. Ja kyllä, joku jännä vapauden ja ehkä vähän vauhdinkin hurma siinä on. Vielä kun nuo pyörätiet saataisiin sorasta puhtaiksi, niin hienoa olisi.
Varmastikin palailen huristelukokemuksiini myöhemminkin: tänäänkin on pyöräilypäivä!
Kyllä nyt mummo kiitää . .
No kyllä! 😀