Ruokapäivä.

Kunhan parin tunnin ulkoilun ja äänestämässä käynnin jälkeen kotiuduin, aloitin tekemällä leipätaikinan. Fetaleipää. Ohjeen sain silloin kun olin kontaktissa keskisuomalaiseen ravintolakokkien emeritus-opettajaan. Miksihän minä miellän tämän pääsiäisleiväksi? Ehkä jokin kreikkalainen häivähdys, feta, … joku… en tiedä. Joka tapauksessa: hyvää ja makoisaa leipää.

Fetaleipä M:n (Conseiller Culinaire Commandeur 😉 ) tapaan

reseptistä 4 isoa vuokaa leipää [puolitin taikinan, hyvää tuli silti]

 

1                   l                    haaleaa vettä
2,5                dl                  rypsiöljyä
250              g                    fetajuustoa
150              g                   pinjan siemeniä tai pistaasimanteleita
100              g                   hiivaa
2                 rkl                 suolaa
2,5 – 3        l                     vehnäjauhoja

    • Lisää veden joukkoon öljy, feta, hiiva, suola sekoita ne keskenään.
    • Lisää vähitellen vehnäjauhot ja vaivaa taikina pehmeän tiiviiksi.
    • Lisää lopuksi pinjansiemenet ja vaivaa vielä hetken.
    • Leivo heti voideltuihin vuokiin ja nostata hyvin.
    • Leivät uuniin (200 C) noin 40 minuutiksi.

Sitten tein pariakin erilaista uutta salaattia. Etualalla mm. Vappu Pimiän kukkakaali-kurkku-salaatti. Sen ohjeita löytyy netistä vaikka kuinka monesta kohtaa. Tykättiinhän me. Apsu ilmoitti, että en syö kukkakaalia, mutta napsi lautaseltaan aikamoisen röykkiön kun sanottiin, että se on napsusalaattia (raaka kukkis napsuu pureskellessa).

Pottumuusin ohella oli sitten hirvikäristystä. Eka kertaa ikinä tein sitä. Kun viime maanantaina kävin Ivalossa, kävin matkan varrella myös Culinarin tehtaanmyymälässä, ja sieltä löytyi pakkasesta oikein hyvää hirvikäristystä. Ruskistin (liki poltin kun Apsun kanssa touhuiltiin jotain muuta ohessa) reilusti ja sitten purkillinen demi glacea. Ja soosi sai hautua miedolla lämmöllä ainakin puolituntia. Ja siihen Apsu sanoi, että ”en hanua sitä”, mutta kun isänsä ilmoitti, että se on pekonia, niin sitten meni sitäkin oikein reippaasti.

Ja jälkkäriksi – virpomispalkaksi (mikä ihana pieni kissankorvainen, nöpönenäinen virpoja Apsu olikaan!) – oli pavlova-leivoksia. Kaupan valmiita marenkipohjia alle, päälle rahkaa, kermavaahtoa ja marjoja. Ja tarjolle vielä lisää marjoja ja kermistä.

Ennen, jälkeen ja ohessa Eeviksen kanssa ilmeilyä, ja katsellessa kuinka tytöllä (5kk) on jo hirmuiset menohalut. Ryömii ja mönkii jo, ei suinkaan kelli selällään yhdessä paikassa.

Nyt jatkamaan vaalivalvojaisia….

2 Comments

    1. Kyllä se tulevan kesän vakiosalaattii meilläkin. Ja vielä kunhan vielä saadaan tuoreet, kotimaiset ulkona kasvaneet kukkakaalit… Aina vaan paranee.

Jokainen kommentti on ilo!