Pinaatti-sinihomejuustolasalaatti
2 päärynää
4–5 retiisiä
1 granaattiomena
100 g salaattia (tai lehtikaalia
100 g babypinaattia
3/4 dl (50 g) pekaanipähkinöitä
*
Kastike:
100 g sinihomejuustoa
1 dl kuohukermaa
Valmista ensin kastike. Sekoita sauvasekoittimella juusto sekä kerma kastikkeeksi. Laita kylmään maustumaan. Jos haluat kastikkeesta löysempää, ohenna kylmällä vedellä tai kermalla.Leikkaa päärynät ja retiisit ohuen ohuiksi viipaleiksi esimerkiksi juustohöylää apua käyttäen. Irrota granaattiomenasta siemenet.
Revi lehtikaalin lehdet kulhoon ja kaada juustokastike päälle. Sekoittele hyvin, jotta kastike leviää tasaisesti.
Kokoa salaatti. Nostele puhtaaseen tarjoilukulhoon pinaattia, pekaanipähkinöitä sekä kastikkeessa pyöriteltyjä lehtikaaleja vuoron perään kauniisti sekaisin. Viimeistele granaattiomenansiemenillä ja päärynä- sekä retiisiviipaleilla.
Se oli kyllä hyvää. Ohjeesta tuli viisi tuollaista annosta, Apsulle pelkkää päärynää alkuun. Meiltä puuttui ohjeen mukaiset retiisit. Ei niin, etteikö niitä olisi ollut, mutta jäivätpä vain annokseen laittamatta. Siellä ne olivat keittiön ikkunalaudalla kauniisti viipaloituina, hoksasin ne vasta kun tiskikonetta päivällisen jälkeen jo latailimme. Niin minua. Mutta hyvää oli salaatti ilman retiisiäkin.
Pääruokana karitsaa, tsatsikia, paprika-fetasalaattia ja niin hyvää tattirisottoa. Ei turhaan ole risottoriisiä ja tattirisotto-lihaliemikuutioita Tampereelta asti rahdattu, ja pakastettuja herkkutatteja Culinarista Ivalontien varresta haettu. Hiiligrillauskausi alkoi tänään, – mikä on kyllä hyvä asia.
Ja pääsiäiseen kuuluu keltainen ja rahka. Niitä molempia oli sitten jälkkärissä. Jälkkäriin kuului myös Apsun juttuja, Eeviksen sylittelyä, yhdessä lattialla makoilua, naurua.
Maininnan ansaitsee myös punaviini: Cirrus. Maistoimme sitä Etelä-Afrikassa, – noin 10 vuotta sitten. Toimme sieltä kotiin pari pulloa, ja sittemmin olen tilannut/ostanut Alkon erikoisvalikoimasta (tai Haaparannan Systemistä vuosia sitten (vk 2011). Tänään oli aika avata se. Ja olihan se hyvää. Niin hyvää hiiligrillatun karitsan kanssa; jos jossain näet, osta ihmeessä.
Mitäkö muuta? Minäpä en ole paljon muuta tänään ehtinytkään, mitä nyt aamupäivällä pitkähköllä pyörälenkillä, jolla kuuntelin Enni Mustosen ”Nimettömät” loppuun. Se on seitsemäs BookBeat-kirjani. Enkä siitä palvelusta enää luovu. Enkä sähköpyörästä. 😉 Ihan uusi elämä on niiden myötä avautunut.
Heissan Reija, suosittelen kuunneltavaksi myös Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjaa. Vai joko olet sitä kuunnellut ? Erja Manto on hyvä lukija. Pidin myös Mia Kankimäen kirjasta Naiset joita ajattelen öisin. Bookbeat on parantanut minunkin elämänlaatuani Työmatkat menevät liiankin nopeasti. Kiitos tarinoista, vinkeistä & kuvista. Hyvää kevään jatkoa sinulle ja perheelle!
Kiitos kovasti kommentista, Anu.
Kyllä Syrjästäkatsojan tarinat ovat kirjahyllyssä, ja suuresti tykäten luettuja. Vain viimeinen (Sotaleski), joka näytti viikolla tulevan BookBeatin kirjahyllyyn, on lukematta. Mietin luenko itse vai kuuntelenko? Joka tapauksessa säästän ehkä reissu- tai mökkilukemiseksi.
Kaikkea hyvää sinullekin!
Hyvää pääsiäistä sinnekin! Ilo palata jälleen blogin sekä varsinkin viiniasioiden ääreen. Olin reilun viikon Iranissa, ja siellähän ei viiniä näy muuta kuin viimeisen kohteemme (Shiraz) nimessä. 🙂
Olet kyllä ennakkoluuloton reissaaja! Iran? Oliko matkaamisen arvoinen? Olympian reissu?
Mukava kun seikkailun jälkeen blogin äärelle kuitenkin palasit! 🙂
Matka oli elämys – ehdottomasti matkaamisen arvoinen! Olympian reissu oli.
Mielenkiintoista. Silti ehkä jonnekin muualle. Aika ”tavallinen” on meidän seuraava kohde. Kuukauden päästä jo siellä. 😉