Pakkaset jatkuvat, ulkoilukin jatkuu.
Tänään oli Tuunaa Rössy! –ruokakilpailun voittajien julkistaminen ja minullehan se merkitsi kuvauskeikkaa. Paras rössy -resepti oli valittu ja Röffeli voitti! – Röffeli? Rössy (veripalttu) ja tryffeli = Röffeli. Kyllä haluaisin päästä maistamaan. Minähän en ole mikään rössyn ylin ystävä, mutta toisaalta olen aina avoin ja valmis kokeilemaan kaikkea kummallistakin.
Any way: tuohon kilpailuun (joka oli siis myös osa Oulun Paistinkääntäjien ohjelmaa) lähetettiin yhteensä 34 reseptiä, joista viisi parasta palkittiin tänään. Röffelin lisäksi oli muitakin innovatiivisia ideoita, joista palkituksi tulivat… Rössyburger eli Viskaalin Mörkö (Jussi Markus), Rössypottua De Gamlas Hem (Ilkka Jurmu, De Gamlas Hem), Paholaisen Rössykakku ja Rössypallot (Sampo Kotajärvi, Uniresta) sekä Ranskan valloituksen tehnyt Rössypottuannos (Pasi Lassila). Ehkä minäkin opin rössyn ystäväksi jos noita pääsen maistelemaan.
Kun tuolla kuvailin, ja kuuntelin tuomariston kommentteja, mietin, miksi en minäkin järjestäisi täällä blogissa reseptikilpailua? – Ehkä se vielä tulee! Aika piankin. Olkaahan valppaana. Eikä ole rössyn tuunaus -skaba se!
Toinen perinneruokajuttu tuli sitten kun köksäsin meille sapuskaa ja kuuntelin samalla radiota, jossa kyseltiin, mikä on ihmisten sellainen talvipäivän ruoka, jota tulee usein tehtyä. Ja sitten ”studion numeroon” tuli kymmeniä viestejä, joissa todettiin, että karjalan paistihan se. No just. Enpä ole pakkaspäivinä sitä tehnyt, – jos kohta en paljon muutenkaan. Pakkaspäivään kyllä meilläkin liittyvät pataruoat – ja blinit. 😉
Ja sitten ihan muuhun kuin ruokaan. Jos tuon ylläolevan kuvan nimi on ”Mihin se meni?” niin miltäs kuulostaa? Onko kenenkään muun kuin minun mielestäni siinä jotain hauskaa? Ehkä pakkaset ovat jo kutistaneet aivoni ja ajatteluni jotenkin yksinkertaisiksi, mutta siitä huolimatta, joka tapauksessa, näin ollen, ei voi mitään —jotenkin vaan tykkään tästä. Ehkä laitan huomenna banneriin. 😉
Onneksi joku muukin seuraa näitä-mihin ne meni-juttuja…Meidän pihalla on jälkiä,joita tunnistaa ja sitten ei.Rusakoita,jäniksiä,kettuja,oravia ja viime talvena Ahma.”Riista-tietäjän” mielestä ei,mutta minun mielestä kyllä.Ahma oli tullut metsän puolelta pihaan ja aitan päässä ällöttävät verijäljet ja ”tuhansittain” jänisten jälkiä.Se oli aitan päässä tappanut jäniksen-vai useamman?- ja lähtenyt pohjoisen suuntaan.Kuvasin jäljetkin ja minusta siitä ei voi erehtyä.
Sitä saa,kun asuu kylässä,missä erämaa alkaa siitä,kun pottumaa päättyy.Mielenkiintoisia yölliset kulkijat kyllä ovat ja riistakamera olis mukava!Harkintaan…
Ahma pihapiirissä on kyllä hurja juttu! Varsinkin mökillä minä niitä tykkään katsella ja kuvailla. En kyllä tunnista paljon mitään. 😉
Tuohon resuptikisaasi minulla ei ole paljon annettavaa, mutta Hieno on tuo jälkikuvasi . . toimisi myös harmaasävyisenä:)
Kokeilin: toimii harmaasävykuvanakin, mutta sitten häipyy tuo kristallinen kirkkaus.
Kovasti yritin tiirailla menijän tai tulijan ? jälkiä, mutta ei selviä, kuka siellä kulki. Vähän muistuttavat korkokengän jälkiä ;). Valo / kirkkaus on kyllä hieno! Pakkanen ja talvi alkaisivat mulle riittää. Aamulla täällä 20,7 astetta.
Ei selvinnyt minullekaan minkä jälkiä. Korkokengät eivät. 😉 Täälläkin on pakkasta vielä riittänyt, mutta kun tänään ei tuullut niin ei ollut ollenkaan hullumpi ulkoilukeli. Mutta lauhtumaan päinhän jo on…