Elämässäni yksi (tai siis yksi monista) juttu, jonka olen halunnut/olisin halunnut kokeilla, on avantouinti. Mökillä olen toki pulahdellut liki jäiseen puroveteen muutamanakin keväänä, jolloin lämpöä tunturipurossa on ollut (pahimmoillaan) aste tai pari, siis eikö sekin ole jo melkein avantouintia? – No joka tapauksesssa, ja viime kädessä, se on tuntunut hyvälle ja kun olen kuullut niin paljon kehuja avantouinnista ja kun yhdenlainen hullu olen, niin jotenkin se kiehtoo. Mutta jäänythän se on.
Tänään olin aamusella taas kerran jokivarressa tepastelemassa ja sattuipa siten, että juuri Tuiranrannan kohdalla olin erottavinani auringon ympärillä jonkinlaisen kehrän tai sittenkin ihan oikean 22 asteen renkaan – halon! Canon näki sen minua paremmin kuten kotona koneella tulin havainneeksi. Haloilmiöhän se.
Ja sen vartin verran kun tuossa rannassa olin, niin uimareita oli ihan solkenaan. Ehkä minä vielä …
Onko blogini lukijoissa intohimoisia tai satunnaisia avantouimareita? Olisiko jakaa rohkaisua ja perusteita, miksi minunkin kannattaisi joskus kokeilla?
Muutoin päivä kulunut taas kerran kovin pienesti, ei mitään suuria juttuja suuntaan eikä toiseen. Halon jälkeen kauppaan, Caritakseen, vielä ulos ja sitten erinomaisen hyvät tonnikalapihvit. Siinäpä se. Ferranten kakkosen loppu ja takkatuli odottavat nyt …
Pulahdukset kylmään veteen ovat mielestäni parasta lihashuoltoa mitä on olemassa uinnin lisäksi. Ongelma on vain, kun pitää olla kunnon urheiluhiki, että kestää paremmin lämmönvaihtelun kylmään veteen mennessä. Täällä Torreviejassa tosin se ongelma, kun kukaan ei edes pulahda, kehtaiskohan, jalat niin jumissa patikoinnista…
Lihashuoltoa siitä vielä saisi? – Rantasaunasta kyllä saa hyvä hien pintaan, joten pitäisiköhän se seuraavalla mökkireissulla sitten kokeilla?
Torreiviejassa ja patikointia. Se kuulostaa kyllä tosi hyvälle. 🙂