Onhan tämä vähän noloa, mutta kyllä on kuulkaa ollut kiire päivä!!
Ensinnäkin nukuin taas ponniin valvottuani yöllä turhanaikaisten asioiden takia. Mutta aamupäivän aikana ehdin kuitenkin Jääliin kuten suunnitelmani oli: vein kynttilän apen haudalle ja kiertelin Jäälin hautausmaalla. Se on merkillisen idyllinen, etten sanoisi nurkkakuntainen, ihanan metsäinen. Ja lämpö jatkuu edelleen, eikä tänään satanutkaan. Hyvä oli siellä kulkea.
Kävin myös anoppia tervehtimässä, kuvia viemässä – ja lappapuuroa, joululimppua ja sen sellaista. Ja sitten olikin jo kiire kotiin. Olihan minulla edessä elämäni ensimmäinen newborn-kuvaus. Onneksi ihan tuttu ja turvallinen juttu. Tauno Tyttö ja isoveljensä Apsu tulivat kuviin,… olipa kyllä jännä.
Että unohdat mummin roolin, ja yrität kotistudiossa ottaa kuvia vajaan viikon vanhasta pienestä! Ei kuulkaa ole mikään helppo juttu. Nyt pikaisesti vilkaistuani kuvasatoa, voin huokaista helpotuksesta, ei mikään katastrofi.
Ja siinä välissä puheluita suuntaan jos toiseenkin.
Niin ja Pehtoorin paluu pohjoisesta. Oli aika laittaa oikeaa ruokaa, merikrottia oli meidän lähikaupassa. Siispä sitä.
Nyt vielä kuvailemaan kun kerran olohuone on studioksi taas rakennettu. 😉
Näitä newborn-kuvia tahtoisin kyllä nähdä! Ne ovat hirmu tärkeitä muistoja. Vastasyntynyt vauva on niin ohikiitävä hetki.
Vastasynyt, kuuden päivän ikäinen totisesti on.
Huomenna blogissa muutama kuva meidän ihanuudesta.