Sulaa, jäätyy, sulaa, jäätyy. Pakkasta, nollakeliä, muutama lämpöaste, tyyntä, tuulta, ei lunta.
Juuri nyt on sitten 60 vuoteen näin vähän lunta! Vähän, tai ei ollenkaan, lunta Lapissakin. Juuri tänä vuonna! Mitäkö väliä sillä nyt on?
Noku. No kun tyttären kavereita tulee (tai siis menee) itsenäisyyspäivänä Hangasojan mökille. Tytär tietysti myös. Kaksi hänen Meksikon vuosiensa kaveria Pauline (jonka mekin tapasimme Mexico Cityssä) ja Gloria sekä Enrique, jota kuului myös porukkaan. Nämä kolme meksikolaista ovat avioituneet/avoliittoutuneet Eurooppaan – Wieniin, Pariisiin ja Berliiniin, ja nyt monen vuoden suunnittelun, aikataulujen ja raha-asioiden onnistuneen järjestelyn jälkeen ovat tulossa Suomen Lappiin katsomaan kaamosta, revontulia ja lunta.
Kaamos on varmasti, revontulia ei ole heille varmaksi luvattukaan, mutta kyllä lähes puoli metrinen hanki yleensä (ks. viime vuotinen tilanne) joulukuun alussa Koilliskairassa on. Nyt hieman huolettaa.
Ja kyllä saisi tulla Ouluunkin lunta. Minullahan ei mitään kaamosmasennusta tai syksyn alavirettä ruukaa olla, mutta lumenkaipuu kyllä marraskuussa tulee aina. Se toisi ääriviivoja maisemaan, pehmeyttä arkeen, ulkona liikkumisen iloa uudella tavalla. Joskin tänäänkin melkein parituntisen pitkin jokisuiston kävelyteitä ja kaupungin katuja taapertelin.
Kirjastoon piti mennä, mutta unohdin. Olisiko kirjasuosituksia?
Renate Dorresteinin ” Pojallani on seksielämä ja minä luen äidilleni punahilkkaa”.
Mainio suositus! Olen lukenut tämän ja pannut kirjan kiertoon ikäsilleni naisille jo vuosia sitten. Pehtoori tämän taisi ostaa meille. Se on kyllä hyvä kirja.
Täysin erilainen, paljon koskettavampi, tavallaan samaan katergoriaan liittyvä kirja on LIsa Genovan ”Edelleen Alice”. Siitä on leffakin. Se järisytti.
Sain näistä itsekin hyviä vinkkejä, Ferrantea en ole lukenutkaan. Kirjahylly on niin täynnä, että romahtaa jos sinne vielä jotain hankin, käytän paljon kirjastoa (tosin olen aina käyttänyt). Luen lehdistä ja netistä kirja-arvosteluja ja yritän sitten etsiä niitä kirjastosta, yleensä aina lainassa. Seuraavan kerran kun käyn, niin en tietysti muista, että mikäs kirja se oli mitä viimeksi etsiskelin. Vieläkun oppisi pitämään itsellään listaa, mihin kirjoittaisi kaikki mitä olisi aikeissa lukea.
Kirjoitat juuri niin kuin minäkin voisin tehdä. Juuri noin! Koetetaanpa opetella molemmat! 🙂
Raija Oranen: Marsalkan ruusu, Elena Ferranten Napoli kirjat.
Marja, kiitos. Ferranten kirjoja en tunne. Mutta vaikuttavat tutustumisen arvoisilta. Raija Oranen, hmmm. Minulle vähän sama kuin Kaari Utrio. En muka pidä, ja sitten kun otan kirjan käteen, luen hyvinkin nopeasti. Harkitsen siis tätäkin.
Juha Itkosen Ihmettä kaikki oli itkettänyt myös miespuolista kulttuuritoimittajakuorokaveriani. Aion hankkia sen.
Olen lukenut muutamia Juha Itkosen kirjoja, ja niistä olen pitänyt. Juuri sain päätökseen kirjan ”Seitsemäntoista”. Siinä on erikoinen rakenne, eri tasoja niin, että välillä meinaa olla hukassa. Se on toisaalta tosi mielenkiintoista. Mutta muutoin kirja on minun makuuni vähän turhan ronski.Toisaalta puhkoo kuplia ajatuksista.
Mutta ei ole mitään syytä miksen myös tätä suosittelemaasi voisi lukea.
Yllämainittu Elena Ferranten Napoli-sarjaa minäkin suosittelen. Sitten Dolores Redondon ”Tämän kaiken minä sinulle annan”, joka voisi olla myös dekkarin tapainen tai jo viime vuosikymmenellä Carlos Ruiz Zafonin aloittama kirjoitustyö: ”Tuulen varjo” ja siihen liittyvät kolme jatko-osaa, joista viimeisin ilmestyi vasta tänä syksynä.
Toinen suositus Ferrantelle! Siispä aloitan ehkä sillä. Redondo menee myös muistilistalle.
Kerran ennenkin olet (tavatessamme kai) suositellut Zafonia, ja minä aloitin. Mutta se ei ollut minun juttuni. Niitä harvoja kirjoja joita viime vuosina olen jättänyt kesken.
Mutta nytpä minulla on jo hyvä lista kirjoja odottamassa lukemista. 🙂