Eilisen rankan vesisateen ja pimeyden jälkeen oli vaikea uskoa tähän valoon ja melkein lämpöön, joka tänään on vallinnut. Aamupäivällä ehdin tovin käveleskellä kaupungissa kameran kanssa, ja sitten hiusten leikkuuta…
… ja mitä muuta tänään? Mihin päivä taas humahti.
Illansuussa tyttären kanssa selailtiin vanhoja kuvakansioita, sekä paperikuvia albumeista että digiversioita viimeisen 10 vuoden ajalta (etsimme papan muistopöydälle kuvaa) ja miten valtava muistojen tulva hulmahti. Kuvat ovat tärkeitä. Omassa elämässä, – ja omasta elämästä. Tänään eri merkityksessä kuin minun arjessani tavallisesti.