Sunnuntaiaamuun heräilimme kovin myöhään, mutta väliäkö sillä. Sunnuntai.
Ja miten komea ja kaunis ja ystävällinen sunnuntai on ollutkaan!
Aamukirjeenvaihtojen jälkeen lähdin käväisemään pikkuperheen luona: ”Mikki mummi on täällä?” – Noh, ei mummi jäänyt kauaksi aikaa, vaan lähti lenkille Pateniemen rantaan, sahamuseon lähelle, kohti Oulun komeinta koivikkoa, – ja sitten aikansa kierrettyään törmäsi taas Apsuun. Ja tämän serkkuun ja iskään sekä Piinaan.
Iltapäivä paljolti kuvien parissa, eikä ruoanlaittoa, vaikka sunnuntai.
Kävelimme ystävien luo neljäksi. Tästä se lähti. Kolme historioitisijaa, pari insinööriä ja yksi tradenomi. Valmistujaisjuhlat nämä oli. Ehkä kuitenkin enemmän ystävien juhlat. Olipa mukava ilta.
Tuolla emme ole koskaan syöneet vaatimattomasti, emme tänäänkään. Ja onhan meillä niin paljon yhteistä, vuosikymmenien varrelta, tässä iässä, tässä elämänvaiheessa. Tämäkin hyvä päivä.
Ihana koivikko! Tulee koivumetsästä mieleen joskus nuorena nähty elokuva, jossa viulun soittaja sairastui keuhkotautiin ja halusi kotiinsa koivikkoon kuolemaan. Hän pääsi kauniiseen koivikkoon. Mistä olivat löytäneetkin niin ihanan koivikon. Puolalainen elokuva, jonka nimikin oli KOIVIKKO!
Toinen muisto on Koivulasta, jossa me papan kanssa kävelimme kesä-aamuisin hyvin varhain metsässä ja pappa kertoi tarinoita ja tietoja metsästä ja kivistä. Minulla ja hänellä oli sama unirytmi. Menimme aikaisin nukkumaan ja heräsimme myös aikaisin aamulla. Mikään elämys ei voita varhaista kesäaamua. Papalla oli tapana sanoa, että ”jos ei nyy jo nous ylös, nii ei kannat nousta koko päivän.” Sinun kirjoituksia lukiessani on usein tullut mieleen, että Sinulla ja Papalla olisi ollut paljon yhteisiä harrasteita ja paljon puhumista.
Oi kuinka ihana muistelu papasta. Onpa kaunis tuo ajatuksesi, että meillä olisi Riku-papan kanssa ollut yhteistä puuhaa ja puhumista. Ja kyllä meillä olikin – niinä muutamina kertoina, jolloin nähtiin ja jotka muistan. Ja muistanpa minäkin Nurkkilan mummulassa käyneeni hänen kanssaan metsässä aamukävelyllä. Ja silloin kun hän teki meidän Nurmijärven mökille laituria liuskekivistä, olin tomerana apuna (viis vee?). 😉