Nyt on syksyn värejä öin, aamun, päivin. Mielessä, linssin edessä, tietokoneen näytöllä, hiuksissa. Värikäs ja harmaa maailma.
Eilen illalla olin koko illan varppeillaan sillä revontuliennusteet olivat luvanneet ainakin kohtuullista leiskuntaa, ja pilvetöntä taivasta. Kotipihalle ei mitään muutamaa vihreää haituvaa enempää näkynyt. Mutta sitten kymmeneltä piipahdin vielä FB:ssa ja valokuvakoulukaverit (erityisesti ThK) hehkuttivat siellä, että taivas loimuaa. Ei muuta kuin toppakamppeet ylle, kamera, jalusta ja känny mukaan ja autolla ensin Meri-Toppilan kukkuloille, ei mitään, mutta sitten Toppilansalmen rannalla jo jotain.
Mutta häiritseviä valoja, erityisesti kauniisti, kirkkaasti valaistu silta oli liikaa, joten ajelin vielä Nallikariin. Siinä vaiheessa alkoi jo kertyä pilviä ja reposten aktiivisuus hiipua…
Kovin vaisuiksi jäivät harjoitusteni tulokset.
No sitten aamupuolikymmeneksi oli aika kampaajalle: alunperin ajatuksena kävellä, mutta lähdinkin kahdeksan jälkeen autolla kohti keskustaa, ja vasta Rautasillalla näin miten kaunis ja tyyni aamu olikaan. Ei muuta kuin auto parkkiin ja kameran kanssa liikkeelle.
Ja vähän myöhemmin alempana jokisuuta valoa lisää ja värit kirkkaammat.
Kunhan sitten uuden (harmaan) hiusten kevytvärisävyn ja ruokakassien kanssa olin palautunut kotiin, soitellut Caritakseen ja muutaman muun puhelun, tuli Apsu ilokseni.
Ei menty ulos, mutta pelattiin uudenlaista Kimbleä (neljän sukupolven muistoja on nyt tästä pelistä!) ja leikittiin legoilla. Sitten taas piirrettiin ja askarreltiin ja silloin kun niin tehdään, Apsu aina istuu sylissäni. Molemmat keskityttiin värityshommiin, ja sitten:
– Mummi, onko mummi tyttö?
– On, on mummi tyttö.
– Mutta pappa on poika, onko?
– On, pappa on poika.
– Ja se teidän poika, se mun isi, on poika. (”Teidän poika, mun isi” -juttu oli viime mökkireissulla Apsulle niin riemullinen hoksaus että!)
– On, niinhän se on.
Sitten taas piirrettiin ja minä mietin, että taitaa tuleva isoveli pohtia uuden vauvan poika-tyttö -kysymystä ja kysyin Apsulta:
– Mitäs luulet, onko se Tauno tyttö vai poika?
– Tauno ei oo tyttö. Tauno on Tauno.
– Aha, mutta eikös Tauno ole pojan nimi, joten jos vauva onkin poika?
– Ei oo! Se on Tauno.
Sillä selvä.
Tämä syksy on todella antelias värien suhteen, jokainen päivä tuo uudet sävyt, tuntuu ettei niitä saa tarpeeksi katsotuksi mielen muistiin…… onneksi on kamerat !
Juuri noin, Toini. Jopa tällaisena sumuisenakin aamuna on hienoja sävyjä. Ja onneksi on kamerat! 🙂
Hienoja kuvia!
Kiitos, Taije!
Ai että meillä on kaunis kaupunki.. ei vaan aina muista..
On meillä, ja oikeastaan aika paljon viihtyisiä paikkoja veden äärelläkin.
Kyllä ovat värit kohdillaansiellä ja täällä. Eilen Imatralta kotiin ajellessa oli välillä pakko aivan huokailla upeita värityksiä lehtipuissa. Lintujen, lähinnä joutenten, hanhien ja muiden vesilintujen, muutto oli parhaimmillaan. Pilvettömällä taivaalla kaarteli satoja (/tuhansia?) lintuja.
Ovat tainneet täältä meiltä jo enimmät isot linnut lähteä, ei enää ole paljon näkynyt.
Mutta kaunista tosiaan on kautta koko Suomenniemen. On kyllä lämpimän kesän jälkeen kaunis ruska joka puolella.
Kaikki kuvat olivat taas kerran kauniita, mutta erityisesti mieleeni oli tuo silta-kuva. Siinä olivat syksyn värit niin ihanasti veden luoman sinisen kanssa KOHDALLAAN! Apsu on ihana puheissaan ja mietteissään. Marke
Marke, mietin, että mitähän siltakuvaa tarkoitat. Kolmessa kuvista on silta. Ja kaikissa erilaiset värit. Mutta niinhän se on tänä syksynä ollut. Värejä on erilaisia, eri valossa, eri vuorokauden aikaan, myötä- ja vastavaloon,… aina erilaisia. Ihania kaikki!
Apsu on! Tänään aamupäivällä kun oli täällä ei paljo puhunut, vaan ilmoitti: Mummi selosta! – Siis hän ajaa pikkuautoilla rallia olohuonoon pöydän ympäri ja minä saan olla ralliselostaja! 😉