Ei sääskiä, ei paarmoja, ei tuulta, ei sadetta.
Aurinkoa siniseltä taivaalta, mutta pikku pakkanen.
Hyvät kamppeet, kengät ei hankaa, ei ole kylmä eikä kuuma
Hyvä hengittää, ei särje polvea, ei hampaita, olkapääkin kestää kameran painon.
Ei kailottavia turisteja, ei polkujuoksijoita, eikä muitakaan kadehdittavan hyväkuntoisia liikkujia, ei paljon ketään.
Ei edes sanoja, juurikaan ei tarvitse puhua.
Ei surua tai huolta, tai on, mutta niitäkään ei muista, – luonto tekee olon tyyneksi.
Uusia tunturilampia, helppoa nousua, liikkumisen iloa.
Paljon pieniä kauniita luonnon ihmeitä, korkea taivas, tunturimaisemaa kymmenien kilometrien päähän.
Ei nälkä, ei jano.
Aiheita kymmenille kuville.
Koko päivä ulkona.
Niin hyvä.
Kansallinen korvapuustipäivä alkoi mökkipuron rannassa – yöpakkanen jatkui aamullakin ( – 7 C).
Pitkospuiden välissä luomutaidetta.
Puolukoita olisi vielä … valmiiksi pakastettuja.
Tänään näkökulma Kiilopäähän uudenlainen. Ahopää huiputettiin.
Ihan ”uusi” lampi löytyi kun poikkesimme vähän off-roadille.
Ihan henkeäsalpaavia kuvia…. nuo jäätyneet puolukat on superihania !!
Toini, minäkin pidän siitä puolukkakuvasta. Mutta niinpä vain sai huomautuksen Vastavalossa, jonne sen myös postasin: poistin sieltä, mutta täällä säilytän 😉 Kun sinullekin siitä iloa on.
Niin ihania kuvia olet taas ottanut; saanut vangittua luonnon kauneutta. Kiitos niistä ja kiitos tunnelmista, sanoista. Kyllä Lapissa ja yleensäkin Suomessa on huippu luonto, puhtaus, hiljaisuus ja rauha joka kuvista huokuu. Onneksi olen aikoinaan löytänyt blogisi ja saan nauttia näistä 🙂
Kiitos sinulle, Tiina.
Ihania kuvia! Varsinkin ne kiteet pitkospuissa! Tuntuu ihan keuhkoissa asti raikas ilma kuviasi katsellessa.
Kiitos kaunis, Marke.