Paluuliikennettä olemattomasti, sadetta sitten senkin edestä, ja kaikissa olomuodoissa: mökiltä lähtiessä ohutta lumisadetta, joka jo ennen Sodankylää muuttui rännäksi, joskus sen jälkeen vedeksi ja lopulta tihkuksi, alkaen sateena uudestaan pienen pilvipoutaisetn Tervola – Simo välisen taipaleen jälkeen.
Kaiken lisäksi alkumatkalla tie oli jäässä, kuurainen ja/tai loskainen. Noh, talvi ei yllättänyt meitä. Turvallisesti yhden pysähdyksen taktiikalla kotona jo neljän jälkeen.
Ajomatkalla sain tehdyksi tiedottajahommia, ja mietittyä kaikenlaista. Oikeastaan en haluaisia nyt olla miettiväinen, mutta eihän sitä kysytä, – ei kysytä, haluanko vai en. Mökillä ei oikeastaan tule paljon ajateltua, siellä vain on. Oikeasti siellä elää jonkinlaisess kuplassa – kaukana kavala maailma. Tai kaukana kaikki. Paitsi juuri se hetki joka on juuri siinä. Vain se.
Oulussa ja kotona vielä paljon värejä, siis paluu alkutalvesta syksyn keskelle. Pikkuperhe oli aikeissa kutsua meidän tänään syömään, mutta Juniori olikin saanut taas jonkun lisätuurin töihin. Taitaa ottaa kaikki tarjottavat duunit. Tuntuu, että on melkein enemmän töissä kuin kouluhommissa, mutta itseppä tietää mitä ja miten tekee. Oppariaiheen ja yhteistyötahon oli saanut viime viikolla sovituksi, mikä ”opinto-ohjaajaäidistä” on tietysti hyvä juttu.
Ilta kulunut kuvasaaliin (melkein 1000 ruutua) purkamisessa, käsittelyssä ja jo lähettämisessä Vastavaloon.
Minulla on ihan sunnuntai olo, ja toisaalta perjantai, sillä huomenna pääsemme ystävien luo päivälliselle. Mutta koetanpa nyt vaihtaa moodin lauantaiksi, kyllä se onnistuu.