Mökille tultiin. Tuosta vaan. Tiedä häntä, oliko nyt hyvä aika lähteä, – ehkä ei, mutta toisaalta, ehkä juuri nyt.
Sitä paitsi tämä ei todellakaan ole mikään paras aika Lapissa, mutta kun …
Ei juuri pakattavaa, ei juuri pysähdeltävää, joten lähdimme ajoissa, olimme perillä ajoissa. Kemi – Roi välillä oli hieno aamupäivän aurinko, joka loisti puissa ja pelloilla. Välillä tuntui, että ajellaan oranssi-keltaisessa putkessa. Rovaniemen jälkeen lehtien määrä puissa hupeni tasatahtia sumun ja tihkusateen lisääntymisen kanssa. Sodankylän jälkeen tuntui, ettei ollut kuin sumua, tihkua. Kahdelta Hangasojalle kaartaessa tihhuutus jo loppui, tosin metsässä näkyi pieniä lumi/räntälaikkuja. Matkan varrella lämpötila laski asteen per 100 kilometriä. Aamun kotipihan kahdeksasta asteesta mökkipihan plus kolmeen asteeseen.. .. Mutta en valita.
Viime vuonna oltiin tähän aikaan Kroatiassa, nyt täällä. Molemmat hyvä.
Minulla kun oli perinteisesti ensimmäinen ajohuki (Oulu – Roi) niin onnistuin muutaman kerran kuvailemaankin (silloin kun Pehtoori ajaa, ei turhia pysähdellä. Kun itse ajan, voin halutessani pitää kuvaustaukoja, ainakin yhden. 😉 ). Iijoella nahkiaispyynti on menossa… Sitäpä taas kerran kuvasin, joskus pitäisi mennä oikein ajan kanssa ja lähemmäs…
Syksyllä, ja vain kahden hengen mökkeilylle ja melko pian edellisen käynnin jälkeen, mökille asettautuminen sujuu nopeasti. Ei lumitöitä, ei monien ruokakassien purkamista, ei vaatekasseja — ehtii hyvin tarpomaan puron varressa …
Luonto valmistautuu talveen. Kirkastuu tavallaan. Hangasojan huomassa …
Voi kiva, että menitte mökille! Jotenkin aina niin ilahdun pohjoisen kuvistasi ja tuntuu kuin itsekin olisin lomalla, kun uppoudun katsomaan kuviasi sieltä. Ihanaa ja rentouttavaa reissua! Syyskuvia ja tarinoita odotellessa täällä arjen keskellä.
Ihana viesti, Tiina. Kiitos paljon. Lupaan että kuvia tulee. Ja juttuakin.
Miten te JAKSATTE ajella sinne asti noin usein?? Me ei käydä kovinkaan paljon useammin edes Laitasaaren mökillä, joskin meidän mökkikausi ajoittuu vain välille touko- lokakuu. Tosin tänä kesänä ollaan ainakin käväisty lähes joka viikko. Kattoremppakin saatiin lopultakin teetettyä tuossa edellisellä viikolla.
Tokihan me jaksetaan. Ajella jaksaa, mutta ei olla kyydissä. 😉 Totta puhuen nyt kun muutaman vuoden on minunkin ollut mahdollisuus käydä täällä noin 10 kertaa vuodessa, on matkan pituus ruvennut vähän tympimään. Mutta kesäkelillä ja -rajoituksilla vielä sujuu.
Mukavaa kuulla, millaista siellä on nyt, sillä juhlavuoden ”pakomatka” suuntautuu sinne viikon lopulla. Kerrankin pitäisi olla semmoinen rauhallinen, ei siis suorittava, matka…
Nyt kyllä pitäisi olla rauhaa täällä! Taitaa olla vuoden hiljaisin kuukausi Saariselän alueella. Ehkäpä törmäämmekin? 😉 Juuri nyt nousee sumu, se tekee maiseman kauniiksi…