Säläpäivä. Mutta rauhoittumista merkitsi istahtaminen iltapäivällä ruokapöytään. Meillä oli minun herkkuruokaani: porolasagnea.
Tein sitä aika paljon. Yleensä sitä tehdessä teen ison annoksen, koska lähes aina on tarkoitus viedä sitä mökille. Niin nytkin.
Viikonlopuksi meillä on kutsu Hangasojalle; tytär kutsui. Hänkin kun aikoo tulla sinne. Tulee kaverinsa M:n kanssa. M. oli viime kesänäkin, ja ihastui ikihyväksi. Tyttären poikaystävällä on loma vasta elokuussa, joten tytöt tulevat nyt kaksin. Lentävät suoraan Helsingistä.
Tyttärellä on ihan ennätyspitkä kesäloma. Keväällä sanouduttuaan irti Almalta (mitä ei ole katunut päivääkään) luki reilut kaksi kuukautta pääsykokeisiin, jotka olivat toukokuun lopussa. Sen jälkeen on sitten tehnyt vain muutamia pieniä ”konsulttikeikkoja” ja muuten ollut. Mitä kyllä oikeastaan ihmettelen; ei ole Esikoinenkaan oikein ”oleilija”-tyyppi. Mutta hyvä kun on lomaillut.
Olikin luku-urakka aikamoinen: lukion pitkän matikan ja fysiikan kaikki kurssit. Matikan on lukenut ja kirjoittanut (E), mutta fysiikasta lukiossa oli vain pari pakollista kurssia, ja nyt keväällä luki kaikki kuusi vai seitsemän itsekseen.
Pääsykokeet olivat valtakunnalliset, yhteispääsykokeet, kaksipäiväiset. Matikkaa oli pyrkimässä pelkästään Helsingissä 27 luentosalillista! Fysiikasta en tiedä. Jo valmis pyrki pyrki Aalto-yliopistoon lukemaan tietotekniikkaa, niin kuin teki 800 muutakin. Eikä päässyt. Valituksi tuli vain 110 ja tyär jäi varasijalle 39. Siis vaikka tulisi peruutuksiakin niin ei pääse Aaltoon. Se, ettei ole ensikertalaisena pyrkimässä, on rasite, nykyisin on vain pieni kiintiö sellaisille, joilla on jo tutkinto. Mutta Helsingin Yliopistoon pääsi. Ja tietotekniikkaa sinnekin.
Itse sanoi jo pääsykokeen jälkeen, ettei taida pisteet riittää Aaltoon, ja samaan hengenvetoon totesi, ettei lukeminen ole mennyt hukkaan, sillä niitä tietoja tarvitaan sitten opiskellessa kuitenkin. Onpahan tullut kerrattua 10 vuoden takaisten kirjoitusten taidot ja tiedot. Kaikkinensa on oikein tyytyväinen tähänkin. Ja sitä kautta tietysti minäkin.
Ja pian nähdään. Ei olla nähtykään kuin Kreikassa!
Onnea tyttärelle, uusi elämänvaihe taas edessä! Kovaa hommaa tuntuu olevan opiskelemaan pääsy, ehkä kovempaa kuin aikaisemmin? Kiintiöitä on joka lähtöön. Sukulaispoika jäi rannalle valmennuskurssista huolimatta. Olisipa aika jännää hakea taas jonnekin. Ehkäpä sen vielä teen
Totta puhut, kiintiöitä on joka lähtöön, mutta ei joka paikkaan taida pääseminen olla vaikeampaa. Riippuu alasta. Oulussa ainakin jotkin humanistiset ja luonnontieteelliset tieteenalat vetävät aiempaan vähemmän.
Tuonne ”koodariksi opiskelemaan” on nyt kova hinku, kun koko maassa on tuhansien osaajien tarve. Tytärkin on jo ”varattu” pariinkin työpaikkaan, vaikka opiskelut ovat vasta edessä. 😀
Haehan sinäkin, eihän nyt parin pienen lapsen ja töiden ohessa ole homma eikä mikään… 😀 Eiku, tiedän tuon tunteen ”olisipa aika jännää”. Jossain aamuyön tunteina minäkin olen ajatellut, että jos Tampereelle vielä erikoisammattitutkintoa… mutta ehei. Kyllä taitaa ainakin tutkinto-opiskelut minulla olla jo takana.
Kyllä minä ainakin opo-opintoihin haen Jyväskylään, varmasti jo ensi keväänä Onhan tässä jo melko tyyntä ollutkin
No niin, lycka till. Etköhän pääsekin. Lahdestahan ei Jyväskylään pitkästi olekaan… 😀 OPOt on hyviä tyyppejä, ja niitä tarvitaan.