Neljä sukupolvea Satokankaiden miehiä saman kahvipöydän ääressä, ja sitten me anopin kanssa myös. Apen 93-vuotissynttärikahveilla kävimme aamupäivällä. Vielä on appi enimmäkseen tässä maailmassa, juttelee (vähän), kuulee ja näkee ja käveleekin huoneesta toiseen muutaman kerran päivässä, mutta kylläpä alkaa kaikkinensa olla ikäisensä oloinen. Kyllä Apsu katsoo isopappaa vähän ihmeissään, ei ihan peloissaan mutta ihmeissään. Isomummejen kanssa vähän sama juttu. Mutta kyllä sitten höpöttääkin juttujaan.
Illansuussa, kun menin pyörällä kaupungille kokoukseen, kävin matkalla tuomiokirkon kirkkotarhassa: Kryptassa on kahvila ja pihalla kaunis varjoisa paikka istahtaa.
Ja pikkukirkko on nyt kokonaan valmis, myös sisältä. Ja se on arkisin avoinna, niin oli tänäänkin.
Taitaa olla aika ainutlaatuinen lasten kirkko tässä maassa.
Sitten on laitettava tähänkin kuva eiliseltä lenkiltä: Ainolan puistossa on ruusutarha täydessä loistossaan. Yleensä siellä ruusut kukkivat vähän eri aikoihin, ja jonkin verran myöhemmin, mutta nyt siellä kukkivat melkein kaikki yhtä aikaa. Ja tuoksu on huumaava. Tästä kuvasta tilailen vielä postikortteja…
No tuo on sanan varsinaisessa merkityksessä POSTIKORTTIKUVA!
No, eikö?! 😀 Ja vielä oikein sellainen vanhanaikainen postikortttikuva.