Juuri äsken lähti Apsu kotiin. Tulikin tosi vasta iltapäivällä, iltavuorolainen kuten vanhempansakin. Ja heti lähdettiin Nallikariin. Kolmisin, sillä kummitädin Apsu halusi tietysti mukaan. Ja kuinka olikaan epätodellisen mukava olo siellä, ja sen jälkeen kotipihalla koko ilta.
Nythän on vähän sellainen viikko, että kaikki on yhtäaikaa. Kaikki hyvä.
Siinä me kalaaseja valmistelimme, vuorotellen, yhdessä ja erikseen. Tosin siinä vaiheessa kun keittelin ruusun terälehtiä, alkoi hiipiä ajatus, että jotain merkillistä on tekeillä. Ja kun vielä kesän lämmössä koko talossa tuoksuu joululta, kanelilta, inkivääriltä, manteleilta, olen melko varma, että olen erehtynyt vuodenajasta, tai ehkä sittenkin vuosituhannesta. Mutta ehkä tämä kaikki vain kertoo siitä, että todellakin kohti keskiaikaista Festusta ollaan menossa…
Ja jotain ennen maistamatonta on tarjolla. … myös resepteinä ja kuvina täällä. Ihan kuten aiemmistakin kalaaseista. Nyt vielä kirjoittamaan menua ja juomalistaa…
Vihdoinkin hetki aikaa ison koneen äärellä. Olen siis ollut paljon mökillä ja tabletin sanottua itsensä ylös (mistähän tämäkin sanonta tulee?) olen ollut lähinnä puhelimen varassa. Puhelimella kommentointi taas on jotenkin hmmm hankalaa. Olpas teillä mukavan kuuloinen mökkireissu. Paljon kulkemista ja muuta kivaa. Nyt on hellettä koko maassa ja siellä pohjoisessa eritoten. Nautitaan!
Tuttava? Tässä muutama päivä sitten yllätin itseni kertomassa eräälle tutulle (tavataan säännöllisen epäsäännöllisesti samassa kyläpaikassa), miten yhdellä tuttavallani (!) on mökki Laanilassa ja miten hienoja kuvia sieltä olen nähnyt. Toki kerroin ”tuttavan”pitävän blogia, jota seuraan.
Mutta tämä, tuttava, ”määritelmä” jäi mietityttämään. Milloin ihminen on tuttava? No, varmaa on, että taidan tietää Sinusta ja tekemisistäsi enemmän kuin monen muun ihmisen, vaikka tapaan heitä ajoittain. Pitänee alkaa puhua nettitutusta tai naamatutusta, erottaakseen tuttuuden asteen. Jos sillä nyt jotakin merkitystä on!
Oikein hyvää keskiaikaa Teille!
Tuttava-pohdintasi mitä on hyvä. Te Tuulestatemmattuja juttuja pitkään seuranneet tunnette tosiaan minut hyvin. Ja minäkin olen oppinut ”tuntemaan” edes vähän teistä monia, juuri kaltaisiasi, jotka joskus kommentoitte. Muutamista on tullut ”reaalitodellisia” tuttuja nimenomaan blogin kautta… voisinkin joku päivä kirjoittaa tästä aiheesta. Kirjoittaa teistä ”blogiystävistäni”.
Kiitos, keskiajalla oli eilen oikein mukavaa ja makoisaa.