Kesäinen sunnuntaiaamu – hetken piti miettiä: ”missä, minkä jälkeen, mitä …” Puolitoista viikkoa on ollut vähän erikoisaikaa; ensin mökillä, jonne tytär kaverinsa kanssa tulivat, sitten tiistaina Ouluun, Apsu-päiviä, aurinkopäiviä, touhupäiviä, ja Festus, ja eilen vielä luokkakokous.
Eilen meitä oli Lasaretin Merikoski-salissa (vain) 15. Kaksi vuotta sitten meitä oli 22 niistä reilusta kolmestakymmenestä, jotka yhtä aikaa lukiossa olimme. Tässä välissä meistä on kaksi kuollut. Sellainen on aika pysähdyttävää, kuten myös se, että eilen paikalla olleista puolet olivat kokeneet (ainakin yhden) avioeron ja meistä naisista useammalla kuin puolella oli ollut rintasyöpä. Tässä iässä.
Kuitenkin oli mukava tavata, ihan mahdottoman mukava. Varsinkin kun oli mukana iloisiakin uutisia: me emme enää ole Pehtoorin kanssa ainoat siltä luokalta, jotka olemme pari. Tuli ihan mahdottoman hyvä fiilis, kun saatiin kuulla että edellisen luokkakokouksen jälkeen muutama luokkakaveri ovat nyt löytäneet toisensa. Tässä iässä. Niin mukava juttu!
Tänä vuonna – toisin kuin kaksi vuotta sitten – emme lähteneet illallisen jälkeen enää kaupungille baarikierrokselle, vaan tyär haki meidät jo ennen kymmentä kotiin, mikä on tänään tuntunut oikein hyvältä ratkaisulta. Kolmisin istuimme vielä pihalla, lasilliset punaviiniä nautimme ja höpöttelimme. Oli hyvä olo.
Tänään aamupäivällä tyär lähti kaveriksi kauppareissulle/lenkille: oli noudettava mansikoita ja kaupan valmista pullaa, jotta sain tehdyksi jälkkärin, jollaista Juniori oli jo joku viikko sitten toivonut saavansa. Köyhäritarikakku! Sopisi mökkijälkkkäriksikin. Ja mustikathan voi vaihtaa vaikka lakoiksi. Omenoistaskin voisi tulla hyvää… Ohje linkin takana. Kyllä suosittelen. Ja perhe tykkäsi.
Toinen hyvä uutuusjuttu tänään ruokapöydässä oli mansikkasalsa. Sen puolestaaan oli Pehtoori bongannut Viini-lehden sivuilta. Ohje täällä.
Olihan se hyvää grillatun Black Angus -vartaiden ja kaikkien muiden (herkkusienet, maissi, paprika, sipuli, haloumi) grilliherkkujen kanssa. Grilliruokaa oli toivonut nimenomaan tytär, joka ei Helsingin Hakaniemen kerrostaloelämässä paljon grilliherkkujen äärelle pääse.
Siinä me sitten auringon helliessä ja hyvän sunnuntaipäivällisen äärellä viivyimme oikeastaan monta tuntia ennen kuin Juniori perheineen lähti viemään sisartaan Helsingin koneelle. Ennen kuin minulle taas iski ikävä.
Säätiedotus kuitenkin hellii … Kyllä kaltaiseni auringonpalvoja nauttii jo ennusteesta. Siitä että nytkin on työhuoneen ovi auki, ja on ihanan kesä, ei öttiäisiä, että huomenna ei ole töitä, että on olleet nämä päivät. Lappi, lapset, ystävät, kesä, perhe, luokkakaverit, loma, lepo, liikkuminen, lämpö – – hyvä elämä.
Testattiinpa heti tuo mansikkasalsa. Grillilihamme oli liian voimakasta hennolle mansikalle. Mutta vaniljajäätelön kanssa oivallista!
Rintasyöpä: siihen olen törmännyt todella paljon viime vuosina. Työkavereistani kolme kahdestatoista sairastui viimeisen kolmen työvuoteni aikana tähän, jokainen vuoronperään eri vuonna. Ystäväpiiristä voisin luetella puolenkymmentä ja tuttavista toisen mokoman lisää. Kaikki tällä vuosikymmenellä. Kaiken kukkuraksi kukaan heistä ei ole elänyt rintasyövälle riskialtista elämää, vaan terveellistä (nihkeästi alkoholia, urheilleet, kuntoilleet, syöneet terveellisesti omatekoista ruokaa, kenelläkään heistä ei paino-ongelmia, ei tupakointia jne). Mutta lohdullista on se, että yhtä lukuunottamatta kaikki ovat parantuneet. Ja se yksi meni kuudessa viikossa kaikkien järkytykseksi.
Epäilemättä jätskillekin hyvä tuo salsa. Pitääpä itsekin testata.
Minäkin tunnen monia, monia rintasyövän sairastaneita, meidän naapurustossakin on monta. Ystävissä monia, yksi nuoruudenkaveri menehtyikin. Varmasti suomalainen terveydenhoitojärjestelmä ja ilmaiset mammografiat ovat isoja tekijöitä siinä, että syövästä selvitään.