Festuksen jälkeen

Keskiaika ei ole pimeä! Ja festukseksi tuunatut kalaasit vasta valoisat olivatkin. Oli iloinen ja leppeä tunnelma, rustiikkisesta ruoasta kaikki pitivät, mukavalle tuntui viettää kiireetöntä kesäiltaa yhdessä. Historiasta ja elämästä, nykypäivästä ja toiveista puhuessa, paljon nauraessa ja hyvistä viineistä nauttiessa.

Viideltä helteisessä säässä aloittelimme. ”keskiaikaisin saatesanoin” saimme viehättäviä tuliaisia ja monia hyviä viinejä. Muutamat ystävistä olivat pukeutuneetkin keskiaikaisesti, pieniä yksityiskohtia tai kokonaisia asuja, trubaduurikin tuli vaimoineen juhliimme. 😉

Ja minäkin mahduin, en varsinaisesti solahtaen, mutta mahduin kuitenkin, 10 vuotta vanhaan linnanneidon pukuuni.

Ruusujen, mansikoiden ja manteleiden keskiaikateemajuhla oli niin tykätty, että jo illalla ystävät alkoivat ehdottaa, että eikö ensi vuonna voisi olla Vol. II. Ja mikseipä? Helppoa, ei kovin paljon mitään pipertelyä vaativaa ruokaa oli. Sitä paitsi tuli luettua ja opittua uusia juttuja sekä keskiajasta että ruoan laitosta, joten tätä voisi jatkaa. Ja illankin aikana historiaa opin: yksi ystävämme on tehnyt gradunsa keskiajan historiasta ja toinen väitöskirjan, joten uusia tiedonmuruja tipahteli pitkin iltaa…

Vieraat lähtivät puolenyön molemmin puolin, me kolmisin vielä siivoiltiin pöytää ja jäätiin nauttimaan tilkat viiniä ja vasta kahden aikoihin unten maille. Kunhan aamusella oli loput tiskit ja möbleeraamiset hoideltu, oli lenkin aika: ukkosen uhan vallitessa kuvauslenkillä komeita pilviä ja lämmintä liikkumista.

Ja nyt sitten pian taas kohti juhlia! On luokkakokouksen aika. Tällä kertaa en ole ollut järjestävänä osapuolena, eikä muutenkaan niin paljon odotuksia ja intoa kun pari vuotta sitten. Mutta kiva kuitenkin.

Festuksen reseptiikkaa ja ruokakuvia sitten maanantain postauksessa.