Ruoanystävän viikonloppu

Eiliseen Uleåborgin päivälliseen palatakseni …

Jo muutaman vuoden on meidän huushollissa ollut yhteisellä sopimuksella voimassa uusi käytäntö ikkunoiden pesussa… Pehtoori pesee ikkunat; niitä on aika paljon, pieniä ruutuja ja neljä pintaa per ruutu, + Festa. Toki niissä yhden työpäivän verran menee aikaa. Varsinkin jos pesee niin puhtaaksi kuin hieman tarkka mieheni tekee.

Ja sitten minä tarjoan meille päivällisen/illallisen Uleåborgissa. win-win-tilanne.  Näin on jo muutama kesä menty. Välissä oli aika, jolloin ikkunoiden pesu oli ulkoistettu, mutta toisaalta tällä, että siippa pesee ikkunat, on jo vuosikymmenien perinne. Ja sen perinteen taustalla on traagisia ja dramaattisia tekijöitä.  Katso juttu TÄÄLTÄ

No niin, eilen oli siis hyvä aika mennä yhdessä syömään aina niin hyvään, leppoisaan, mutta silti hyvään Uleåborgiin.

Ennen kuin kunnolla aloitimme saimme keittiön tervehdyksenä – paitsi ihanaa rapeakuorista leipää myös – pienet kipolliset juurisellarikeittoa. Vaikka viime vuonna olin ihan keittoekspertti, en ole ennen elämässäni juurisellerikeittoa maistanut. Onneksi edes nyt, varsinkin kun se oli näin hyvää. Rapea serrano ja ruohosipuli täydensivät pienen kipollisen, mutta ehkä olisin seesaminsiemenet jättänyt pois (sanoo hän, joka ei kovin paljon pieniä tykötarpeita viitsi tehdä … ) Any way, tästä oli hyvä jatkaa.

Tartar ei aina ole hyvää, ja tryffeliöljy on usein ”ylenpalttista”, mutta tämä oli ihan mahdottoman hyvää.

Samoin kuin seuraava rapuruoka, jonka kuva on eilisessä postauksessa. Voisin syödä noita annoksia lounaaksi ja päivälliseksi sanotaan nyt vaikka vaikka viikon yhteen menoon…

Pääruokana oli kyyhkyä, jota olemme syöneet ehkä pari kertaa aiemmin. Toisella kertaa se oli ylikypsää, maistui koulukeittolan maksalle, eilen se ei maistunut siltä. Eilen maistui hyvälle. Ja tuota ankanmaksa-lintuliemi kastiketta olisin voinut syödä keittona. Tosin tämä pääruoka oli ehkä heikoin lenkki kaikista viidestä. Pehtoorin mielestä ei, eikä minunkaan mielestä missään tapaksessa huonoa. Ja jo tässä vaiheessa taisimme todeta että oli paras ruoka mitä Uleåborgissa on syöty. Ja se on jo aika paljon se: semminkin on käyty siellä pari kertaa vuodessa vuosien, vuosien ajan. Ja ennenkin on ollut vähintäänkin hyvää.

Ja sitten juustolautanen: manchego ja vinegrette salaatti sekä aurajuusto ja lakkahillo. Jälkimmäisen makuparin ostimme kympillä, ensimmäinen ei meihin uponnut. Ei huono, mutta, mutta,… vinigrette ei ollut erinomaisen tarjolla olleen Douron alueen punaviinin kaveri, joten emme sitten mekään… 😉

Jälkkärin kanssa oltiin kavereita. Sorbetti EI ollut jäähilettä, vaan sekin oli erinomaista. 

Olimme kylläisiä ja hyvissä ajoin valmiina lähtemään kotiin, joskin teimme sitten tämän kesän ”patio”-käynnin samalla: Leskisessä nautimme vielä janojuomat (olutta ja Suomenlinnan Panimon siideriä (en tarvitse toista kertaa) ja sitten bussipysäkille. Ikkunanpesu kannattaa aina!

Tänään ulkoilu- ja kuvauspäivä, sekä pikkuperhe + Miltsu -päivällinen. Miniän nimpparijuhlan kunniaksi paistoin jälkkäriksi toiveidensa mukaan köyhiä ritareita. Olisivat voineet olla rapsakampia, muuten sapuskaa ei voi moittia. Mukavasti meni monta tuntia.

Viikonloppu on ohi, lämpö jatkuu.