Paluu liikennepuistoon

Iltavuoro.

Ja sen aluksi olin Apsun kanssa liikennepuistossa. Oikeastaan tänään vasta tajusin, kuinka paljon minä olen sitä odottanut.

Sinne liittyy minulla niin paljon hyviä muistoja omasta lapsuudesta ja omien lasten kanssa siellä vietetyistä iltapäivistä, että olen kovasti odottanut voivani viedä pojanpojan sinne.

Kolmivuotias osaa jo polkea ja yltää juuri ja juuri puiston pienempien polkuautojen polkimille. Ja kyllä mummi sai formulakuskin perässä juosta. Ihan hyvä lenkki tuli tuosta reilusta tunteroisesta, – Apsu olisi jaksanut kauemminkin, mutta minulla jo nälkä ja liikkumista ihan kylliksi. KLIKS (video varikolta) 

Liikennepuisto on rempattu vastikään ja se on kyllä tosi mukava paikka. Pääsymaksu 2 €/kuljettaja (tallipäälliköiltä alias mummeilta ei mene mitään), jolla saa ajella vaikka kuinka kauan. Tänään oli melkein kaikki autot (30 – 40 ?) ajossa, mutta hyvin mahtui.

Mie muistan 60-luvulla kun autoja piti aina jonottaa, ja sitten välillä kuulutettiin, että piti ajaa ”varikolle” ja antaa autot seuraaville. Ainakin yhden kerran minun synttärini vietettiin siellä; isä otti onnikan ja tallin porukan lapset vanhempineen mentiin Hollihakaan liikennepuistoon. Mun lemppariauto oli punainen aika umpinainen auto, ja hämärästi muistelen, että sen numero oli kutonen. Vahinko, ettei oman lapsuuden liikennepuistopäivistä ole kuvia. Meidän mutikaisten kanssa kävin heidän tarha/alakouluvuosien muutamana kesänä tuolla ja molemmat saivat ottaa yhden kaverinkin mukaansa. Ja ainakin yhdestä kerrasta on kuvia – jossain.

Äsken Apsu vielä juuri ennen nukahtamista ilmoitti: ”mennään huomenna uudestaan”.