Kaikenmoista sinistä koko päivä

Hellepäivä. Ah, onnea. Aamulla sininen taivaankansi korkealla, ja aurinko lämmitti jo aikaisin.

Aamutoimien ja erinäisten paperiasioiden jälkeen sain kamerareppuni ja itseni pakatuksi pyörän selkään vasta vähän ennen yhdeksää, eikä tarkkaa määränpäätä ollut tiedossa. Ainoastaan, että Lasaretin pihakuvia olisi tarkoitus ottaa, – sen kuvausprojektin kakkososakin on nyt sitten valmis. Ensimmäinen iso juttuni, ja mukavallehan se tuntuu, että homma hoidettu.

Sitten vain pyöräilin, ajelin merenrannassa, jokisuistossa, Ainolassa, siellä täällä, sinisten vetten äärellä

ja vielä kerran kuvailemaan kaupungintalon tulppaaneja.

Tiedättekös, miksi tuo tulppaanikuva on pienempi kuin tuo ylempi? Koska sen leveys on tarkasti 851 pikseliä, vaikka yleensä käytän näillä sivulla 1000 pikselin leveyttä. Miksi sitten tuo alempi on juuri tuon levyinen? Koska laitoin ko. kuvan myös Facebookkiin oman sivuni otsikkokuvaksi. Ja sen koko on 851. Tai siis jos säätää kuvan valmiiksi tuohon kokoon, niin kuvasuhde ja kuvan laatu säilyy mahdollisimman hyvänä, eikä kuva rajaudu tai vääristy. Jos taas laittaa kuvia ”seinälleen” (ei siis otsikkokuvaksi), kannattaa käyttää pitkän sivun pikselikokona joko 960 tai 2048. Silloin FB pakkaa kuvaa mahdollisimman vähän, eikä kuva vääristy. Täällä KLIKS on lisää tietoa…

Poljin kaupungin laidoilta kaupan kautta kotiin, jossa vasta puolelta päivin, ja pitkään mietin, heittäydynkö piazzalle lukemaan ja ottamaan aurinkoa – en muuten ole moneen vuoteen ole ollut niin ruskettunut kuin nyt: viikko Rodoksella ja toinen Oulussa – auringossa molemmissa. Mutta siis: vastustin houkutusta, ja otin hoitaakseni Huvilan siivousurakan NYT. Eihän siihen ikkunanpesuineenkaan mene kuin jokunen tunti ja nyt vielä kun ei ole sääskiä, homma hoituu helpommin. Pehtoorilla samasta syystä takavaraston järjestely. Tosin mies oli ensin pyöräillyt 40 km! Pikkuisen on rasittavan hyväkuntoinen ja ahkerasti treenaava ukkeli. No mutta, en antanut asian häiritä enempää, vaan keskityin vain omaan suoritukseeni. 😉

Ja puhdasta tuli. Kreikasta tuotiin Huvilaamme ”jotain sinistä” kuten yleensä reissusta tapana on. Paitsi että sinisten pullojen kokoelmaa täydennettiin minipullolla ouzoa, niin sitten ostin Lindoksen kapeilta valkoisilta kaduilta kaksi lasikoristetta.

Tällaisiä ”silmiä” oli kaikessa mahdollisessa: T-paidoissa, avaimenperissä, liinoissa, korviksissa, laukuissa, … kaikessa.

Näitä kutsutaan (kai) lähes koko itäisen Välimeren alueella ”Fatiman silmäksi”. Nimitys saattaa vaihdella, mutta se on eräänläinen talismaani, pahan poissa pitäjä. Ei niinkään onnen amuletti, vaan nimenomaan huonon onnen ja pahan torjuja. Erityisesti lapset, raskaana olevat naiset, kodit, nykyisin autot ”tarvitsevat” tällaista. Ovenpieliin ja taskuihin niitä kuulemma laitetaan. Minäkin laitoin sitten Huvilaan. Nyt pysyy paha pois.