Tänään ei ollutkaan enää kovinkaan lämmintä, ja vielä hiljaisempaa kuin eilisellä aamulenkillä. Eilen aamupäivällä kaupungissa oikeastaan vain ravintolapäivään valmistautuvat kojujen ja telttojen pystyttäjät, muutama ostoksille menijä.
Ja minä kiertelin ja kaartelin. Taas kerran totesin Oulun kovin kauniiksi.
Ihan kuten eilen kaupungilla, niin tänään Linnanmaan kampuksella kävin kuvailemassa veistoksia ja patsaita, ja taidan mennä huomenna vielä uusintakierrokselle. Olin yliopiston huudeilla toista tuntia, aurinko paistoi, oli toukokuu, ja kyllä iski hetkeksi kova ikävä yliopistoelämään. Juuri toukokuuko sen teki? – Toukokuussa oli väitökseni, toukokuussa valmistui paljon omia opiskelijoita, toukokuussa oli kustospäiväni, toukokuussa sain ”Humanistin maljan”, toukokuussa valmistuin maisteriksi, toukokuussa oli promoontiot (airueena 1983 ja promovoitavana 2006), toukokuussa sain yliopistoelämässäni usein jotain valmiiksi, – ”paras työ, tehty työ”. Toukokuuhun liittyy paljon hyviä muistoja, muistoja onnistumisesta, helpotuksesta, – ja niiden tuntu oli tänään yksi autiolla yliopistoalueella kierrellessä.
Muutoinkin päivä mennyt kuvaillessa – ihan vaan omaksi ilokseni. Ja kuvailin pikkuperhettä ja Apsun serkkutyttöä, joka on niin kuvauksellinen – kuin 12-vuotias Laura Birn. Ja kuvailin ruokia, ja kukkia ja kaikkea. Sellainen mukava leppoisa sunnuntai.
Ai, ai, miten ihania kuvia! Tuo valo juuri tuo kevään valo on niin voimaannuttava! Yksi kuva ylitse muiden on tuo viimeinen tulppaani. Aivan huippu! Korttiin?
Voi kiitos, Anneli. On paljon ihania miljöitä ja puistoja ja kukkia kuvattavaksi, kevään valo ja luppoaika mahdollistavat kulkemisen kuvaamassa. Ilo minulle jos kuvista on iloa.