Pitkästä aikaa. Viime vuonna en, mutta nyt. Olin tänään mäessä, rinteessä, laskemassa. — ihan miten kukin haluaa ilmaista. Silloin kun tämän rakkkaan harrastukseni aloitin, puhuttiin slalomista.
”Laskettelu-urani” 
alku oli Vuokatissa (uskokaa pois; minulla on siitä kaitafilmi!! 🙂 ) – hyvänen aika puolivuosisataa sitten!!. Kaunispäällä olin laskenut Järvisillä = tavallisilla suksilla tätini kanssa jo ennen kuin eka kertaa punaiset Titanit ja Le Trappeur -nahkamonot jalassa pääsiäisenä 1971 uskaltauduin ankkurihissin kyytiin.
Laskettelu-urani koko lyhyt historia on täällä. Tuon linkin takana muuten kuva lasketteluvarusteista, jotka tänäänkin olivat ihan toimivat! 😉 Ja tänään oli mäessä monta muuta kaltaistani ”veteraani-laskijaa”; sukset, monot, kypärät, kamppeet eivät ihan pintamuotia eivätkä Skimbaaja-lehden kansikuvista poimittuja, eivätkä TM-testeissä parhaaksi rankattuja suksia, mutta letkeää laskettelua, laskemisen iloa, ja selvästi myös paljon laskuja takana, – tyylikkäästi ja vauhdillakin sujui alasmeno. Taitaa olla niin, että tähän aikaa vuodesta nuoremmat, työtätekevät, eivät niin vain pääsekään mäkeen, tai sitten jo suuntaavat lomillaan etelämmäs, Lappi ei ole ykköskohde tähän aikaan vuodesta. Vaikka joskus kyllä kannattaisi.
Kuva on Kaunispäältä Iisakkipäälle. Ei muuten ollut ruuhkaa hissijonoissa, mutta rinteet huikean hyvässä kunnossa. Olipa ilo olla tuolla! Vaikka melkein koko päivän olikin pilvessä, on ollut tyven ja lämmin (+ 5 C). Siis ei edes tuolihississä ollut kylmä.
Pehtoori oli tänään ladulla, ja kun palasin mäestä iltapäivällä, oli minulla saunan lämmityshuki. Sekin voi olla, ja oli, ilo.
Ja kun tyttären kanssa viesteilimme, muistin viimeistään silloin olla iloinen, että nyt tai siis huomenna ei onneksi tartte aamuviideltä herätä saunaan ja kuudelta lähteä ajamaan Ouluun ja ehtiä kahdeksi kandiseminaariin. ja lukea matkalla 1 – 3 kandityötä. On tässä vanhenemisessa puolensakin.
Huomenna heräämme kun on sen aika, niin kuin tänäänkin. 😀
Samoihin aikoihin on Vuokatissa oltu laskettelemassa. Tosin normi viikonloppuisin lasketeltiin usein Virpiniemessä, jossa mäkimonttua laskettiin alas ja tampattiin ylös. Lasku ei kauan kestänyt, nousu kesti.
Virpiniemessä minä taisin olla yhden ainoan kerran ”slalomien” kanssa. Ei ollut ketään kaverina, niin ei tuntunut mukavalle…
Sinäkin siis Vuokatissa! Jännä juttu.
Voi,miten ihania muistoja sinulla…olen aloittanut Levin rinteillä 1964,ja KAIKKI oli silloin toisin kuin nyt.Onneksi nyt on Atomicit ja kypärät ihan eri mallia,mutta laskettelu on ihanaa!Keski-Euroopan alpit on tullu koluttua nuorempana,mutta Lapin kevään aurinkorinteitä ei voita mikään.Onnea matkaan!
No sinä olet ollut ihan etujoukoissa: jo 1964 Levillä? Saariselällä hissikausi alkoi vasta -71. Kyllä laskettelu on mukavaa, tässä jo pohdin lähtisinkö tänäänkin…