Pakkasaamussa ajelin – taas – Data Groupin parkkiin, ja roudasin läppärini huoltoon. Luottavaisia olivat, että kyllä se kuntoon saadaan. Jatkoin matkaa Caritakseen, ja kun parin tunnin päästä olin hissillä ajelemassa alas, tuli viesti ”Huoltotyö valmis”. Yesh! Yesh! Hyvä, että vein liikkeeseen, eipä olisi minulla taito riittänytkään käynnistyssektorin korjaamiseen. Asia kunnossa.
Seuraava hyvä asia oli sää. Pakkasta toki, pientä vinkkaakin väistämättä, mutta silti. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja viime päivinä satanut lumi kimmelsi valkoisena ja pehmeänä melkein kuin tunturissa. Kiertelin ja kaartelin Canon kaulalla, kuvailin kaunista kotikaupungin keskustaa ja Tuiraa.
Voimalaitoksella oli ollut joku turbiinivika, minkä vuoksi oli tehty talvisin harvinaisia ohijuokstuksia. Ja olipa koski, vaikka padottu onkin, kauniin näköinen tänään.
(klikkaa ensimmäistä kuvaa, niin kuvakaruselli aukeaa… )
Sitten hain lisää kukkia, ruokaa ja pientä yllätystä viikonloppuun. Ruokapöydässä sitten totesin Pehtoorille, että teen melkein kuin joulua… – Nii-in, onko siitä jotain uutta? totesi mies.
Ihan sama. Teen jos haluan. Ja haluan.