Pääsiäisviikko, perinteisestä retriitistäni Lapissa ei tietoakaan. Mutta Oulussakin on sää ollut kuin parhaina pääsiäisinä mökillä. Valkoisia, kimmeltäviä hankia, auringon häikäisevää valoa ja lämmittävää tunnetta. Olen tämän talven kovien yöpakkasten aikana oppinut lähtemään ulos vasta puolelta päivin, enkä ole sännännyt auringon sarastuksen aikaan, heti herättyäni, tarpomaan jonnekin metsäpoluille.
Tänään kävelin puolelta päivin kaupunkiin, ja melkein koko matkan takaisinkin. Ja ajattelin, että pitäisi olla mäessä Saariselällä, mutta kyllä hyvälle tuntui ulkona olo täälläkin. Sitä paitsi kotipihallakin alkaa olla jo melkoiset ”tunturit”.
Kävelin kaupunkiin, jossa meillä oli ystävän kanssa lounastreffit: kuulumisten päivitystä kasvokkain. Ja samalla minun ”Oulun etniset ravintolat” -sarjani sai toisen osan. Lounastimme Saurahassa. Palaan asiaan.
Iltapäivällä sitten Pehtoorin kanssa roudaamassa ruokaa, juomaa ja kukkia kotiin. Ja viemisiksi. Olemme pääsiäisen kotosalla, ja möksälle sitten vasta myöhemmin.
Illansuu menikin sitten liikennematolla leikkien. Ja Apsulle pitää ”puhua”. Ajellaan autoilla pitkin liikennemattoa, mutta se ei riitä. Aina vähän päästä Apsu ilmoittaa: ”Mummi, puhu!” Eli minun pitää selitellä tarinoita siitä, kuinka me ajellaan markettiin, ja parkkeerataan ja mitä kaupasta haetaan. Sitten ajellaan molemmat omilla pikkuautoilla vaikka huoltoaseman kautta asemalle ”hakemaan Naanaa” (= kummitätinsä) ja taas matka jatkuu vaikka yöksi talliin, mutta pian on aamu ja taas Apsu kehottaa ”mummi, puhu”. Eli olen jonkun sortin tarinankertoja samalla. Kolmen vartin jälkeen ei minunkaan tarinankerrontataitoni enää ollut kovin rapoista, joten piti hakea pappa jatkamaan. Elämä on.
Ja nyt minä jatkan Muistikuvia-sivuston värkkäämistä.