Niksinurkka vol. ?

On aika niksinurkalle. Näitä koosteitani on Tuulestatemmatussa ollut säännöllisen epäsäännöllisesti, ja nyt on taas sellaisen vuoro.

Ensinnäkin elektroninen parkkikiekko. Sain sellaisen sisarelta joululahjaksi. En ollut koskaan ennen kuullutkaan, ja nyt en kyllä siitä luovu. Enää ei tarvitse muistaa markettien, Caritaksen, Linnanmaan, Kauppahallin, ei minkään (!) edessä laittaa kiekkoa. Tuo pieni vempain pikkuisen Beetleni ikkunannurkassa on pieni ilo arjessa. Claes Olsonilla ainakin näytti niitä olevan myynnissä. Ja erilaisia (sinisiä) olen nähnyt muiden autoissa.

Sitten keittiön puolelle. Kyselin FB:ssa alan ammattilaisilta tässä kuukausi sitten: ”Mistä saa ostaa liinaa, jota on suurtalous- ja ravintoloiden keittiöissä? Se ei ole talouspaperia eikä mitään wiledaa, vaan jotain niiden väliltä. Kuituista, aika lailla kertakäyttöistä, sillä lähtee lautasista sormen- ja kastikkeenjäljet? Mikä sen nimi on?”

Eikä mennyt kuin tovi, niin vastauksia alkoi tippua. Ja liinan nimi on Carita-liina.  Sain pian myös tietää, että Carita on Fredmanin tuotemerkki, ja että kuituliinaa löytyy moneltakin valmistajalta. Ja niinhän minä sitten löysin lähi Tokmannilta Eskimo-merkkistä kuituliinaa.

Suosittelen!

Ja samassa keskustelussa tuli toinenkin hyvä siisteysvinkki (jota tarvitsen ihan erityisesti ruoka- ja tuotekuvauksissa). Sini-tuotteen lasiliinat ja tilkka etikalla terästettyä vettä! Sillä lähtee rasvaläikät lautasten reunoista ja muualta, missä niitä ei saisi olla. Tosin nuo lasiliinat sinälläänkin ovat erinomaisia erityisesti viinilasien putsaamisessa.

Sitten vihanneshyllylle. Parin viikon takainen uusi löytö ”napsuherneet”. Pari euroa pussillinen tuoreita sokeriherneitä, jotka ovat (myös Apsun mielestä) mitä mukavimpia pikkusyötäviä. Sellaisenaan, kokonaisina. Ja sitten niitä on mukava silputa salaattiin, wokkiin, keittoon.

Ihan lopuksi meidän tämän päiväinen ruoka. Kun tyär on vielä ilonamme, tein munakoisomössöä, joka on sieniruokien lisäksi hänen herkkuluettelonsa kärjessä, ja kasvisruokaa, josta myös pitää paljon. Viimeisimmässä Viini-lehdessä oli ohje:

Palsternakkaa ja pastaa  … parmesaani ja tuoreet yrtit viimeistelevät yksinkertaisen herkun

4 annosta (suluissa alkuperäisen reseptin määrät) 

2 (3) kokonaista valkosipulia
1/2 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
1 iso palsternakka
75 (100) g voita
2 (3) rkl rosmariinia hienonnettuna
50 g parmesaanijuustoa
1 (2) rkl  rosmariinia hienonnettuna
mustapippuria myllystä

300 g ohutta nauhapastaa (Bevette tai tagliatelle tai joku muu nauhapasta)
vettä
suolaa

Leikkaa valkosipulien päistä ohut viipale pois niin, että valkosipulin kynnet tulevat esille. Laita ne uuninkestävään astiaan, valuta päälle oliiviöljy ja suola. Paahda uunissa (225 C) noin vartin verran.
Kuori palsternakka ja leikkaa kuorimaveitsellä ohuiksi, pitkiksi lastuiksi.
Sulata voi paistinpannulla, kun kupliminen loppuu, purista paahtuneista valkosipuleista kynnet ja hienonnettu rosmariini (2 rkl) pannulle. Alenna lämpöä ja paista viitisen minuuttia. Ota pannu liedeltä ja lisää joukkoon ohuet palsternakkalastut.
Keita pasta, valuta ja sekoita voi-palsternakkakastike pastan joukkoon. Raasta/ripottele joukkoon parmesaani, rosmariinia ja mustapippuria. 

Palsternakka ja pasta ovat molemmat minun herkkuani, joten tämä ruoka jää kyllä meidän menu-listalle pysyväksi.