Nyt on … hetkinen … kiirastorstai. Tovin mietin tuon kiirastorstain ´etymylogiaa´, onko ”kiiraasta” ollut täällä puhetta? Eihän sekään niin kummoinene selitys sanalle ole … Ei ole ollut. Pitäisi joskus kirjoittaa. Ainoa vähänkään aiheeseen liittyvä postaus on täällä. Joskus vietetty pääsiäistä noinkin. Melkoisia de javu -tunnelmia tuli tuosta, ja ajatuksia siitä, kuinka maailma on nyt erilainen. Ajattelen, että nyt parempi.
Nyt on parempi, – huolimatta siitä, että ”sain turpiini” oikein kunnolla aamupäivällä. Kylläpä minuun pitkästä aikaan sattuikin, mutta päivän edetessä kipu lievenee.
Ulkoilu, ruoka, ymmärtävä seura ja viinikin auttavat, niiden jälkeen mietin, – mikä kaltoin kohtelu?
Ja sitten uppoan somen ihmeelliseen maailmaan: FB:in kautta tapaan Perniön mummulani naapurisedän Emilin jälkipolven, jonka kanssa olemme pitkin iltaa olleet kirjeenvaihdossa.
Ja tänään vielä kansakoulukaverini otti FB:n kautta yhteyttä. Eikä siitä ole kuin pikkuisen vajaat 50 vuotta kun olimme samalla luokalla. Sanotaan Facebookista mitä tahansa, ja vaikka olen monta kertaa aikonut sieltä lähteä, niin on siinä puolensakin.
Mutta kaikkinensa, olen tänään tehnyt kaikenmoista, jotta alan hiljalleen laskeutua pääsiäiseen.
Meillä alkoi tänään parsakausi. Ah onnnea!
Ja lähikaupasta löytyi ihan erinomaista karitsan savupaistia.