Paluu kotiin pakkasista

Säätiedotus (eilen illalla Ilmatieteen laitoksen sivulta kuvakaappaus) oli ehkä suurin syy siihen, että jo eilen illalla tehtiin päätös jättää mökki ja sitä ympäröivä luonto. Toki oli jo muutenkin palattava kotiin. (Ja ennuste on kyllä muuttunut aika paljon lämpimämmäksi… )

Tiedättekös, mitä teen aina ensimmäisenä kun mökkipihasta lähdetään kotimatkalle kohti etelää? Pehtoorihan ajaa Rovaniemelle asti, minä loppumatkan alas. Ja ylöspäin mennessä minä ajan ensin Oulu – Roi, ja Pehtoori sitten loput. Näin on ”aina” tehty. No niin, mutta siis, kotimatkalle lähtiessä ensimmäisenä otan esille kalenterin. Repun etutaskussa kalenteri on saanut olla koko mökkkiviikon, mutta kotimatkan aluksi kaivan sen esille. Yleensä muistan muutenkin, mitä suunnilleen on tulevalla viikolla tiedossa ja sovittuna, mutta jo paluumatkalla haluan tietää, milloin päästään seuraavan kerran möksälle. Montako viikkoa on seuraavaan Lapin reissuun? – No nyt ei tarvitse odottaa kovin kauaa.

Tällä kertaa ei ollut mitään enemmän tai vähemmän ”obligatorista” lukemista ja pipokutimenkin olin pakannut laukkuun ja peräkonttiin, joten surffaillessa ja nettiuutisia lukiessa meni matka. Aika helposti meni. Lakkoperjantaista huolimatta rekka- ja onnikkaliikennettä jotensakin tavallisesti, mutta kaikkinensa aika sujuvasti viisi ja puolituntinen matka hujahti.

Kotona on muutamia materiaalisia juttuja, jotka palattua tuntuvat erityisen mukavalle, mutta jotka arjessa tuppaavat olemaan itsestäänselvyyksiä.

• Iso jääkaappi!
• Vesijohtovesi, joka ei revi käsiäni pienille haavoille kuten mökin porakaivon vesi. Kumpi on kalkkisempaa, tai mikä lieneekään asiaan vaikuttaa, mutta mökillä (varsinkin jos olen unohtanut lääkevoiteen kotiin niin kuin tällä kertaa) kädet aukeavat, mitä tietysti pakkaskausi edesauttaa. Stressiä nyt ei kyllä ollut osatekijänä, ei todellakaan. Mutta sormet ja rystyset ovat pienillä haavoilla.
• Tänne kulkee maaposti. Siellä olikin mukava yllätys.
• Tietokoneen 24–tuumainen näyttö. Kuvankäsittely on vaan niin paljon helpompaa ja parempaa kunnon näytöllä. Samaan settiin kuuluu tietokoneen nopeus; kuvien latautumista ja säätöjen tekemistä ei tarvitse odotella.

(Vähän noloa tämmöisestä tekniikasta ja materiasta iloitseminen ehkä on, mutta täytyy koettaa itsellekin taas muistuttaa niistä pienistä iloista, joita ”residenssistä” toiseen aiheuttaa. )

Kuvankäsittelystä puheenollen: otin viikon aikana 1400 kuvaa!

Suunnilleen sen verran on tullut yleensä viikon ulkomaanreissulla otettua, mutta kyllä nyt taisi tulla mökkiviikon ennätys. Mikä ei kyllä oikeastaan hämmästytä. Oli niin hienoja kelejä, valoja, värejä, auringon ja kuun nousuja ja laskuja. Olen koonnut niistä kansiollisen kuvia, – muitakin kuin täällä Temmatussa jo julkaistuja. Ja kokonainen kansio Kakslauttasen miljööstä. Ehdottomasti kannattaa klikkautua katsomaan. Aivan oma maailmansa on tuo West Village. Pakkasessa (- 27 C) kuvaamisessa on haasteensa (mm. jalusta hyytyi, olisi pitänyt olla lukkosulaa tms.), mutta myös ilonsa. Sininen Lapin pakkasilta on kaunis.

TÄSTÄ KUVASIVUSTOLLE: KLIKS