Hampurilaiskuvat alkavat olla nyt ”pihvi”*! – Tiedätkös, mistä tulee sanonta asia on pihvi? Sillähän on juurensa jo Ruotsin vallan ajalla.
Eikä taustalla ole mitään keittiöön tai yleensäkään ruokaan liittyvää, vaan se liittyy armeijaan ja oli alkuaan ”sotilaskieltä”. Kun sotilas anoi lomaa asepalveluksesta, hänen oli tehtävä anomus ja mikäli loma myönnettiin merkitsi asianomainen myöntäjä vain lyhenteen sanasta ”bifalles” (~ myönnetään, hyväksytään) eli hyväksytyn anomuksen alla oli merkintä ”bif”. Suomeksihan tämä sitten vääntyi pihviksi: loma on myönnetty – asia on pihvi.
Toinenkin täytetty herkku liittyy Ruotsin vallan aikaan … Laskiaispullan lyhyt historia täällä.
Kumpaakaan noista en ole tänään syönyt, en edes tänään kuvannut. Mutta tämän seuraavan olen syönyt ja kuvannut ja paistanutkin.
Kyllä oli koko huusholli sekaisin tämän yhden kuvan ottamisen takia. (Toki nuo siikapalat olivat ainakin 40 muussakin kuvassa. 😉 )
Mutta kalan paistamisesta sananen. Olen paistanut kalaa koko pienen ikäni. Niitä harvoja pääruokia joita jo kotikotona joskus 70-luvulla tein. Ja tuntuu, että nyt vasta olen oppinut paistamaan sen oikein kunnolla. Olennaista on voin riittävä määrä (paitsi lohelle ei voita ollenkaan, vaan vain merisuolahiutalaita pannulle). Mutta siika-, ahven-, nieriä- ja kuhafileet paistan voissa, ja voisulalla pitää valella kalaa koko paiston ajan. Kalan pitää liikkua pannulla. Kallistan pannua, jotta rasva valuu reunaan, josta sitä voi lusikoida ja lappaa kalan päälle. Ja aika kuumalla pannulla paisto, jotta nahkasta tulee mahdollisimman rapea.
Ja kyllä kalakin kannattaa ottaa huoneen lämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista, ihan kuten lihakin. Muuten kylmä kala jäähdyttää pannun, ja menee keittämiseksi eikä paistamiseksi se homma.
* Lasaretin hampurilaisessa nimenomaan on pihvi, – kokolihapihvi.
Kiitos ohjeesta kalanpaistoon,en ole osannut.Täytyy kokeilla,voita olen käyttänyt mutta niukanlaisesti.
Minulla oli vähän sama juttu, ja sitten kala jäi usein kuivaksi (jollei sitten paiston lopulla valellut smetanalla tai jollain kastikkeella).
Ja voitahan jää pannuun, sitä ei välttämättä tarvi kalan päälle enää tarjolle viedessä kaataa kalan päälle, päinvastoin: voi antaa vähän valua poiskin. Eilen paistoin siinä loppurasvassa kuvauksen aikana jäähtyneet puikulaperunat, – en kyllä muista milloin meillä olisi viimeksi paistettuja perunoita ollut, mutta olihan ne hyviä. 😉
Tähän juttuun liittyen tuli vanha ohje erätulilta mieleen-paistan Rautufileet voissa ja lisään siihen päälle Soijakastiketta!Ei mitään muuta,ja kala on sillä maustettu ja kypsyy hyvin.Kokeilee,ken tahtoo..
Tulistelureseptesi kuulostaa mielenkiintoiselta, lohen kanssa minäkin tykkään käyttää soijaa, mutta hieman arkailisin raudun hienoa makua soijalla maustaa.. mutta pitääpä kokeilla kun seuraavalla kerralla rautua tai nieriää niin kuin me lantalaiset sitä nimitämme sattuu olemaan pannussa. 😉