Nyt olen kyllä pöyristynyt, eikä ole mitään kukkahattutäteilyä, vaan ihan inhimillistä, humaania, välittävää tuohtumista.
Jo ennen joulua kuulin radiosta, että nyt on tullut joku ihmeen ”Rosvoradio”, jota voi kuunnella radioplayn kautta. Ohjelmassa haastatellaan ”tosimiehiä, ammattilaisia”, jotka kertovat rikollisesta elämästään. Miksi? Opiksi muille, roolimalliksi? Muistatteko Kouluradion? Onko sitä enää?
Ja vielä älyttömämpi, mielestäni täysin epäeettinen ja arvoton on telkkariin tuleva ohjelma, vai pitäisikö sanoa formaatti: ”Nelonen hakee osallistujia ohjelmaan, jossa toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset tekevät keskenään lapsia.” En muista milloin viimeksi olen kirjoittanut jonkun adressi alle. Nyt kirjoitin syvästi paheksuen tuollaisen ohjelman tekoa. Ensitreffit alttarilla on mielestäni ihan eri kategoriassa, siinä aikuiset ihmiset vastaavat omasta elämästään, ja sepä on heidän juttunsa, mutta tämä uus! Ei ymmärrä minun pieni sydän tämmöstä, ei millään.
Postauksen kuvitus on minun ”tutkielma joulutulppaanin lähdöstä” maanantailta. Ostin tänään uusia, valkoisia. On jo tulppaanien aika.
Ja on kutomisen aika. Ei niin, että minä ihan välttämättä tarvitsisin uutta pipoa (mitä nyt se uusi untuvatakki ja piakkoin tulevat uudet rillit vähän vaativat), mutta ajattelin, että jos minulla olisi kudin, niin lukisin muutenkin kuin juuri ennen nukkumaanmenoa ja katselisin telkkaria joskus sen sijaan, että illat nökötän tällä koneella. Siis tietskarin äärestä takkatulen ja telkkkarin ääreen useammin. Ostin siis ihania uusia lankojakin tänään.
Ja ostin muutakin. Ostin meille loman! Nyt on levollisempi olo, tässä onkin monta kuukautta oltu ilman yhtäkään matkavarausta. Nyt on.
PS. äsken blogin ”dashboard” näytti tältä (huom. oikea alareuna: 10 000 kommenttia tuli iltapäivällä täyteen! Mainio ajoitus, Pasi!
Kommenteissa ja kävijämäärissä onkin ollut nyt mukavan vilkasta. Ihan juhlaviikko on menossa. Ja arvontaankin on jo monia osallistujia ilmoittautunut. Aikaa on vielä sunnuntai-iltaan asti. Kyselyynkin on osallistunut jo puolensataa blogissa kävijää, hyvä, hyvä! 🙂
Kyllä se Reija on niin, että näitä uusia ”ohjelmaformaatteja” määriteltäessä me 60- v. emme ole niitä, joilta edes kysyttäisiin mielipidettä niiden tarpeellisuudesta/ järkevyydestä. Eräs tuttu, joka työskenteli aikaisemmin Radio Novassa sanoi, että esim. heillä musiikkimakua tiedusteltua ikäluokasta 18 – 35.
Mutta ainahan me wanhat sedät ja tädit voimme paheksua näitä uusia hömppäjuttuja:) Niin ja onhan. nykyään noita kanavia jo niin paljon, että eikun kaukosäädin kehiin . .
Kukkahattutäti . . Heh, heh . .
Ja itse asiassa Novaa kuuntelee pääasiassa juuri YLI 35-vuotiaat.
Kanavanvaihtohan on tosiaan aina mahdollista, ja olla kokonaan katsomatta suunnilleen mitään ihan vaan itseni mainitakseni. Mutta kun ajattelenkin telkkarin ja radion vaikutusta nuorien arvomaailmaan.
Elämme tyhmistämisen aikaa. Kaikki television kilpailut ja visailut ovat sellaisia, että yritetään etsiä tyhmiä kilpailijoita joille katsojat voivat nauraa ja olla soffalla tietävämpiä. Tähän samaan tirkistely-kategoriaan menevät nämä Big Brotherit, Paratiisihotellit ja nyt tämä ”suvunjatkamisformaatti”. Suuri osa ihmisistä (näistä tyhmennetyistä) saavat kiksejä katsoessaan ja sitten kommentoidessaan/ paheksuessaan mokomaa. En halua katsoa noita mitään, paljon mieluummin Huutokauppakeisaria, joka sekään ei ole mikään järjen riemuvoitto.
”Suvunjatkamisformaatit” – karmea, mutta kovin osuva ilmaus. Huutokauppakeisaria on joskus katsonut puoli tuntia, ja eipä iske sekään. Hagestamin ”Antiikkia, antiikkia” oli kaltaiselleni antiikkiselle mieluinen ohjelma. 😉 Sehän ei tyhmistänyt, eihän? 🙂
Allekirjoitinpa minäkin.
🙂
. . ja me maan asukit vielä mietitään, onko muilla planeetoilla älyllistä elämää!
Kaikkeahan sitä mietitään…
Pitää vielä kommentoida aikaisempaa ulostuloani. Samansuuntaisia ovat suosikkini, Antiikkia, antiikkia oli minunkin suosikkini, josta sain vaimoltakin kuittailua. Pitäisi toki tällaisen viittä vaille seitenkymppisen ymmärtää, että ei ole enää ohjelmantuottajien kohderyhmää ja mielipiteeni ovat niin ”last season” (tämän verran nuorekas). Mutta tämä Jari Tervon Kekkonen-ohjelmasarja oli sellaista, minkälaista mielelläni televisiosta mielelläni katson. Ugh, olen puhunut.
Itse asiassa mehän juuri olemme sitä telkkarinkatsoja sukupolvea. Eihän nuoret katso telkkaria siten kuin me: kerran viikossa jotain sarjaa tiettynä aikana (lähtien Peyton Placesta, Kotikadun kautta Vain Elämään. Nuoret katsoo Netflixiä, tallenteita, maksukanavia ja ties mitä. Mutta joo, sukupolviasiahan tämäkin varmasti on.
Hitaana hämäläisenä, tuohduin nyt minäkin. Katsojien moraalin ja älyn aliarvioimista
Juuri noin, moraalista viis, älyllisyydestä nyt ei todellakaan ole kyse, kunhan saadaan katsojia ja rahaa. Ei hyvä, ei.