Sunnuntaiaamun pienen mökkibrunssin aikana päätimme, että lähdemme ulos vasta puolenpäivän aikaan. Hyvä päätös.
Aamun pilvet hälvenivät, pakkanen pysyi kireänä (- 20 C) eikä tuuli virinnyt. Pakkasen purevuus heikkeni olennaisesti kun vähänkään nousimme tunturin reunaa ylemmäs. Kävelimme Kaunispään huipulle, kaarnikkamehulle, katselemaan laajaa Lapinmaata, ja jo liikkuminen oli ilo.
Näin vaalipäivänä, Suomen sisällissodan 100-vuotisen historian toisena päivänä (minkä me kaksi historioitsijaa toki muistimme) on oltu kiitollisia myös Suomesta. Saatikka kaikista kahdeksasta vuodenajasta valoineen, jotka täällä Koilliskairassa on tänään nähty ja koettu.
Eikä ketään yllätä, että iltapäivään kuului rantasauna ja pitkähkö päivällinen; Kreikka meets Italia – stifado ja porkkanarisotto, fetasalaatti ja mukaeltu tsatsiki pelitti oikein hyvin.
Vaalikatsomossa ilta.
PS. Kommentoinnissa on ollut joku ongelma, kommentit ei näy (vielä) täällä julkisesti, mutta minä olen saanut ne. Kiitos niistä, yritän korjata jutun, joten mielellään kommentteja edelleen ….
Aivan super ihania kuvia! Kaunista!
Kiitos, MS. Kaunista täällä kyllä on. Ei malttaisi sisällä ollakaan.
Ihan häikäisevän upeita kuvia! Näissä on hyvä viipyillä! Mieli lepää näin kotisohvallakin. KIITOS!
Voi kiitos, Tuula! Ilo että nautit!