Ensimmäinen aamu viikkoon, jolloin taivas ei ollut pilvessä, ja yön jatkunut lumisadekin oli lakannut kun rupesimme tekemään lähtöä kotiin.
Hissuksiin pakkailin ja siivoilin, Pehtoori teki vielä vähän lumitöitä ja hoiteli ulkona, liiterissä ja saunalla kaikki lepotilaan. Yhdeksältä olimme tienpäällä.
Pehtoori ajeli koko matkan, minulla oli lukemista, – ihan kuin aina duuniaikoina. Nyt kaksi historia-artikkelia kommentoitavana. Koskelankylän historiaa liittyvää harrastajan tekstiä olen kyllä asiantuntevampi arvioimaan ja neuvomaan kuin lintujen fysiologian tutkimuksen oppihistoriaa. Mutta oikeastaan aika mielenkiintoisia olivat molemmat artikkelit.
Keli oli aika hyvä, lukuunottamatta iltapäivän viimeistä tuntia Kemi – Oulu -väliä. Lähtiessä kohti etelää taivas oli kaunis ja värit vahvoja.
Napapiirillä sitten Joulupukin postikonttorissa ja kahvilla. Ja katsomassa kuinka alueella oli satoja, jollei tuhansia aasialaisia ja brittejä ja suomalaisiakin. Todella näyttää Lapin matkailun nyt olevan nousussa… Joulupukin historiasta ja joulun punaisesta väristä huomenaamulla juttua Joulukalenterin luukussa 15.
Sitten kuva heinäpaaleista, pahoittelen kuvan laatua, mutta äkkiseltään auton ikkunasta vauhdissa … Onko muualla satavuotiaassa Suomessa näkynyt tällaisia? 😀 SUOMI 100
Vaikka kyllä harmitti taas mökiltä lähteä, niin onhan täällä kotonakin hyvä.