Nyt on joulun vietto alkanut. Kaikki tarvittava on tehty, tai siis kaikki tarpeellinen on kotona, – kaupat, vierailut, postit, tervehdyskäynnit, huoltotoimet, jonotukset, ajelut, viini- ja ruokapostaukset, sähköpostit on hoidettu. Ei ikinä näin hyvissä ajoin. Nyt voi laskeutua joulun viettoon, joulun tekoon. Ja jo huomenna aamulla tulee tyär. Johan se siitä viimeistään joulu alkaa!
Kamera oli päivän kierroksilla mukana, mutta ei yhtään kuvaa siitä huikeasta purppuraisesta taivaasta, joka näkyi, ei puolenpäivän vaakasuorassa mahdottoman komeasti paistavasta auringosta, ei ”taivaallisen sinisestä” taivaasta. Mutta kaikki nuo on havainnoitu. Niistä nautittu. Ja sillä on merkitystä. Tulevaisuuden kannalta. Tiedättehän:
”Tuomaan päivä 21.12., joka usein on myös talvipäivänseisauksen päivä, aloittaa perinteisesti joulun vieton Suomessa. Tuomaan päivän ja joulun välistä aikaa on kutsuttu pesäpäiviksi. Auringon on sanottu olevan tuolloin kolme päivää kannallaan eli ”pesässään”. Jos aurinko ei noina päivinä näyttäydy, tulee kansanuskomusten mukaan seuraava kesä olemaan sateinen. Jos aurinko vähänkin pilkahtaa, on luvassa kuiva, poutainen suvi. ”
Kyllä tässä nyt suloisen suven toiveissa voidaan jo elellä.
Mutta sitä ennen pieniä iloja jo nyt. Tai – minulle, pöhkölle – oli ihan suunnattoman suuri ilo kun sain vinkin ja sitten vielä sattumaa, että löysin yhden minun opiskelijani FB-päivityksen. Oi että! Melkein siltä istumalta olisin halunnut takaisin töihin. Siitä alkoi minulla loma, tuli ihan mahdottoman hyvä mieli.
Jopa niin, että perustelin sillä – ja joulun alulla – puolikkaan samppanjan avaamisen meille kahdelle. Joskus on Deutzia maistettu, ja tämänpäiväisen jälkeen varmasti toistekin.
Ja edelleen ihmettelen tätä hyvissä ajoin jouluun laskeutumista, ja nautin kovasti…
Jopas kolahti kohdalle. Liisan päivänä vietän syntymäpäivääni ja samaisena päivänä tänä vuonna lensin kahden sisarukseni kanssa Pariisiin neljännen sisarukseni luokse. Matkan tarkoitus oli tutustuminen Pariisin uuteen konserttitaloon ja siellä samana iltana pidettävä konsertti. Juhlapäivän kunniaksi, ennen konserttia, halusin tarjota lasilliset. Tarjolla oli kolmea laatua Deutz´in shampanjaa. Sitäpä otimme ja oikein oli suun mukaista. Konsertin johti virolainen Paavo Järvi ja ohjelmassa olivat Sibeliuksen viulukonsertto ja Shostakovitchin 7. sinfonia. Olimme vähän Suomi100 ajatuksin reissussa.
Kuulostaa kyllä liki korkeakulttuuriselta Pariisin reissulta, ja siihen kyllä varmasti Deutz sopi erinomaisen hyvin . Suomi 100 on myös samppanjan arvoinen juttu.
Lainatakseni yhden tuttavani sanontaa: Olis aina edes tällaista!
Kuinka mainio lainaus. Otan käyttöön!