Joulumusiikkia.
Onhan sitä nyt pari vuorokautta kuunneltu ihan jatkuvasti. Sehän on iso osa joulua. Tänä vuonna meillä on kuunneltu tosi paljon, enimmäkseen Jarkko Aholaa. Nuoret kun hänen versioistaan kovasti pitävät. Ja minäkin, toki. Ja ovathan ne Aholan esittämät joululaulut vähintäänkin klassikkoja. Ehkä juuri ”Jouluyö, juhlayö” on paras. Vaikka kyllä minulle sen paras, koskettavin tulkitsija – ihan kuten Sadullekin – on Jussi Björkling.
Sylvian joululaulun sanoista keskuskelimme tänäänkin, taas, pitkään, ja siinäkin yhteydessä jäin miettimään noita monien perinteisten joululaulujen sanoja ja niiden merkityksiä. Ja sitäkin kuinka eri aikakaudet jättävät jälkensä myös joululauluihin… Hyvä esimerkki tämän joulun uutuus Haloo Helsingin ”Joulun kanssas jaan ft. Cantores Minores”.
”Joulun kanssas jaan,” — sehän se on hyväksi.
Olen tässä miettinyt omaa Joululaulujen kolmea parasta, eikä oikeastaan ole ollut edes vaikeaa. Tai siis kaksi on helppoa: toinen niistä on JOhn Lennonin ”Happy Christmas – War is over”. Tämän tekee minulle tärkeäksi paitsi itse biisi myös ne muistot, jotka siihen liittyvät. Kun se 1970-luvun alun jouluna tuli maailmaan ja minun C-kasetilleni, olin teini, minulla oli lyhyehkö yhteiskunnallisen tiedostamisen ja Beatles-fanittamisen vahva vaihe (Peace-merkkejä ja LP-levyjä) ja juuri se joulu oli kotona levollinen, sain ihanan puseron ja paljon hyviä muistoja.
Myös minun toinen joululaululistani kärkeen kuuluva – aivan erilainen kylläkin – sisältää muistoja ja se herättää mukavia, pateettisia, kauniita, kipeitä ja samalla myös kepeitä muistoja. Ja se on Kolmen tenorin (Luciano Pavarotti, Placido Domingo & José Carreras) Feliz Navidad. Ensinnäkin se liittyy 2000-luvun alun jouluihin, jolloin lapset olivat ”vielä lapsia”, kappaleessa on sellaista iloista joulun riemua, joulun juhlaa, – ja todellakin komeaa laulantaa, jotenkin vähän glamouriakin. Ja se liittyy myös siihen (ainoaan) jouluun, kun molemmat lapset eivät ole olleet kotona, tai siis, kun tyär oli Meksikossa. Ja sitten seuraavaan, kun sieltä palasi. Espanjankielinen Feliz Navidad muistuttaa vieläkin siitä ikävästä, joka silloin oli ihan suhteettoman iso.
Kolmas voisi olla vaikka Andrea Bocellin ”Con Te Partirò”. Tiedän: eihän se mikään (vain) joululaulu ole, mutta eilen jouluhartaudessa Pyhän Luukkaan kappelissa, se kuului kauniisti, liikuttavasti, valkoisella harmonikalla soitettuna todella joululle. Kyynelehdinhän minä… Mutta vähintään yhtä paljon pidän Suvi Teräsniskan ”Tulkoon Joulu” -kappaleen tulkinnasta tai Aholan Sylvian joululaulusta, tai …
Blogissa asettamani kysely:
”Mikä on sinun ”The Joululaulu. Tai vaikka ne kolme sinulle tärkeintä, kauneinta, nostalgisinta, tunnelmallisinta joululaulua. Ja jos lauluun liittyy vielä tarina, niin aina parempi.”
Kolmetoista vastausta tuli, ja niiden ohessa mukavia pieniä tarinoita. Ja moni vastauksissa ollut, minulle uusi (ml. Mazowsze -kuoron musiikkia ja ”Ljuset i advent”), päätyi joulumusiikkilistalleni Spotifyssä. Kiitos kaikista vastauksista. Eilen, jouluaattona, ennen kuin istahdimme joulupöytään, sen ”ensimmäiseen kattaukseen”, suoritimme myös jouluarvonnan. Tyär ja kummipoikansa Apsu olivat arvonnan toimitsijoita. Ja voittaja on: (klikkaa video auki ja äänet päälle!)
(tai tämä)
Onneksi olkoon voittajalle! Toimitan kalenterin heti sopivan tilaisuuden tullen! 😉
Taisi sitten mulla nousta tämän joulun lauluksi ”Tuikkikaa oi joulun tähtöset”, jonka toisen tyttärentytär esitti aatonaattona kuusen koristelun jälkeen äitinsä säestämän. ”Vuolahina virtaa….” ei tuolloin tuskan- vaan ilonveet. Jostain syystä myös ”En etsi valtaa loistoa” vaikutti minuun vahvasti. Näistä ihmisen mielenliikkeistä ei oikein koskaan saa selkoa ;).
Niin se taitaa olla, että eri jouluina, eri laulut nousevat koskettavaksi ja mieluisaksi. En minäkään ennen joulua ajatellut Jarkko Aholaa ollenkaan, mutta nyt se soi tämän joulun muistoissa vahvana. 😉 Mukavaa loppuvuotta sinullekin!