Mökilläkin on tonttuovi. Siitä takan vierestä, klapien vierestä se löytyi. Ja joka päivä siellä näyttää touhua olevan. Nyt Posti oli isosti esillä!
Niin meilläkin. Saimme tänään joulukortit kirjoitettua. Onneksi, sillä toiveena on viedä kortit kotimatkalla postiin Napapiirille, Joulupukin postitoimistolle. Siten niihin saa Pajakylän postileiman. Erikoispostileimathan ovat käyneet aika harvinaisiksi, ja kyllä minusta on ihan spesiaalia, että saa kortit postittaa Joulupukin Konttuurin vierestä. Mutta minähän olenkin vähän jouluihminen, enkä niin vähänkään.
Joulukortit ja jouluruoka ovat ne ykkösjutut minulle. Niiden tekeminen, saaminen ja antaminen, yhdessäolo. Niistä tulee minulle joulu. Niistäkin. Ja tänä vuonna lumesta, jota kuulostaa riittävän ympäri Suomen.
Täällä mökkimaisemisssa on sitä tullut nyt viikon aikana tullut sellainen 20 – 30 senttiä lisää. Sellaista kimmeltävää, kristallista pientä sadetta on nytkin vuorokauden riittänyt.
Noh, pitäähän sitä kolailla ja lapioida pois edestä, mutta sekin täällä maistuu. Semminkin kun pakkasta ei edelleenkään ole ollut kuin muutama aste. On ollut kauniita päiviä, illat pimeitä, sallineet takkatulen ääressä istumisen, telkkarin kattelun, saunomisen, hyvin syömisen. Täällä omassa pienessä kaamoskuplassa on kyllä viihdytty.
Huomenaamulla joulukalenterissa kysely joulukorteista, osallistuhan…
Kyllä ihmisen kelepaa!
Voi kuule, kyllä! Ja vähän on sellainen suomalaiskansallinen olo, että ”kell´ onni on, se onnen kätkeköön” …. tai ”millä minä olen tämmöisen onnen ansainnnut” ….
Ihana tonttuovi-kuva. Ihana! Niin kait onni tulee siitä, että on hyvää onnea, kovaa työtä sen eteen ja vielä kyky nauttia pienistä asioista sekä arvostaa niitä. Hetket!
Hetket, juuri ne. Tässä ja nyt eikä jossain tavoiteltavissa, kaukana. Noin juuri se taitaa olla.
Kortit kirjoitan ja toivon niitä saavani. Niitä voi lueskella moneen kertaan ja katsella kuvia. Mietin myös monasti, ketkä ovat ajatelleet juuri minua (toivottavasti ei kuullosta itserakkalta) korttia valitessaan. Kun saan kortin, jossa on ketun kuva tiedän lähes poikkuksetta henkilön tietävän ja noteeravan sen, että pidän ketuista.
Minulla oli myös kausi, jolloin keräilin kortteja, joissa oli jouluruusu. Kun tuota keräilyä aloittelin, jouluruusu teki uutta tulemistaan ja ihastuin siihen. Aloin myös nähdä vasta tuolloin, että sehän oli kuvattu melko moneen korttiin vaikka pienestikin.
Tänävuonna olemme saaneet kolme korttia. Yksi on itsetehty ja ekaluokkalinen on kirjoittanut perheen nimet siihen. Yksi on kuva joulutähdestä ja kolmesta tietäjästä. Lähettäjinä vanha pariskunta, joiden kanssa tiemme kohtasi vuonna 1990 parin kuukauden ajaksi maakauppojen yhteydessä. Ja vielä siis muistamme toisemme, vaikka saattaa olla etten heitä enää tunnistaisi jos näkisin. Kolmannessa kortissa on lapsia ja joulukuusi. Tämä tuli pikkuserkultani ja tiedän hänen tietävän lasten olevan minulle tärkeitä. Tässä kohtaa tietysti kuvittelen myös hänen ajatelleen juuri sen kortin sopivan minulle.
Ai, niin ja olemmehan saaneet myös yhdeltä neidiltä ja kahdelta pieneltä pojalta valokuvakortit ja ne ovat ne rakkaimmat.
Jos teen kortit itse ovat ne yleensä kaikki samanlaisia, tuolloin mietin toivotanko hyvää, iloista, rauhaisaa vai jotakin muuta joulua kortin saajalle. Ostetut kuvakortit pyrin jotenkin kohdentamaan saajalleen.
Tulipas sepustus, terveisin Anneli
Kiitos ”sepustuksesta” Anneli.
Pitäisiköhän minun laittaa vaikka joulukalenterikuviin joku päivä jouluruusu. Meilläkin on sellainen täällä, sain sen lahjaksi jo pari viikkoa sitten. Se on kyllä kaunis kukka.
Minäkin tykkään katsella kortteja moneen kertaan. Ja sitten aina edellisenä vuonna saadut kortitkin samalla kun otan vaatehuoneen ylähyllystä joulukoristelaatikon esille. Kauneimpia, usein itsetehtyjä, olen säästellyt vuosien varrelta…
Joulukalenterissa olleeseen kyselyyn vastanneiden kesken vastaukset jakautuvat siten, että kaikki tuntuvat lähettelevän kortteja ja jopa puolet tekee itse.
Joulunodotuksen iloa!