Glögikausi on nyt virallisesti avattu (tosin aiemmin jo mökillä avasimme yhden … 😉 ), – äsken kipolliset nautimme. Palaan asiaan vielä, sillä kävin tänään hakemassa neljä erilaista glögiä. Kunhan saamme ne maistetuksi, kerron meidän mielestä parhaan. Kävin hakemassa glögit Välivainion Alkosta, mutta olisikin pitänyt mennä Linnanmaalle ostoksille. Juniori olisi ollut siellä.
Meidän Juniorista kun on tullut Alkon työntekijä: kausiavustaja. Lokakuun alkupuolella oli haku jouluruuhkaan tuuraajista, ja meidän amkilaisella kun ei joulukuussa juuri ole koulua ja perheellisellä opiskelijalla tietysti on rahantarvetta, päätti poika hakea jotain muuta kuin pakettifirman satunnaisia joulunajan tuuraushommia ja autojen pesua viikonloppuisin, jota on lukukausien aikana aiemmin tehnyt. Ja vaikka hakijoita oli ollut aika lailla, Juniori yhtenä monista sai kuin saikin homman ja sai aloittaa jo tämän viikon alusta.
Työpaikan saannista olen tietysti iloinen, en niinkään siitä, että jo marraskuussa on melkein joka päivä töitä (tosin iltavuoroja), mutta kun on vielä kouluakin. Olen niin paljon töissäni nähnyt opiskelijoita, joiden opinnot kärsii aika lailla, pahimmoillaan jäävät kesken, töiden takia. Toisaalta: tammikuussa Juniorilla alkaa oman alan harjoittelu, johon sinnekin on paikan on onneksi jo onnistunut saamaan, joten Alkon kassalla, myynnissä ja varastossa hommat on vähän pakkokin lopettaa vuoden vaihteen jälkeen.
Heti eka päivänä oli päässyt samppanja-asiantuntemustaan hyödyntämään, kun oli jollekin ulkomaalaiselle ollut avuksi sopivan valinnassa. 😉
Tuossa kuvassa on joulupipareita, mahdottoman helposti murenevia, mutta olivatpas minun makuuni! Annas pepperkakor, ja tämän vuoden kausimaku Polka! Ihana polkkakarkin minttuinen raikkaus sopi kyllä piparkakkuun. Suosittelen!
Ja muutakin uutta löysin: graniitinharmaa untuvatakki löytyi kuin vahingossa. Minulla oli luppoaikaa lääkäri- ja kampaamokäyntien välissä, ja muutamassa kaupassa käytyäni ”alustavalla katsastuksella” eteen sattui takki, joka on nyt jo eteisen kaapissa. On siinä taas kymmeneksi vuodeksi takkia (Joutsen Amy) pitämään minut lämpimänä. Tarkoitushan oli ostaa sekä pitkä villakangastakki että puolipitkä untuvatakki, mutta yhdistin ja ostin pitkän untuvatakin. 🙂 Siihen olen tyytyväinen. Hiuksiini en. Ja se omakuvakin pitäisi ottaa!!!
Ottaa nyt omakuva tukka sekaisin, vaikea rasti! Tosin eihän ne taiteilijat yleensäkään ole LOOKiltaan niin tiptop.
Muttaku… miehän nyt en mikään taiteilija ole, eikä sellaiseksi ole. Ja kun mulla on vähän sellainen (kirjaimellinen!) päähänpinttymä, että edes tukka pitäis olla hyvin. Ja huulipunaa. Muulla ei niin väliä. Mutta kyllä tässä alkaa olla kohtalonhetket sen kuvaamisen kanssa käsillä…
Me ollaan testattu tämän vuoden Loimu, tykättiin kovasti. Glögihullu on juonut jo pari litraa holitonta versiotakin Onnea Juniorille hyvästä duunista! Mielenkiintoinen paikka, varmasti samppanjaharrastajalle ihan nappi juttu. Ja kun saa jalan oven väliin, töitä taitaa riittää seuravassakin sesongissa tai vaikka pidempiaikaisestikin.
Kyllä meilläkin yleensä jo itsenäisyyspäivään mennessä se vuoden glögikiintiö on melkein nautittu, ja ainakin maistettu erilaisia. Joten palannen jo piankin asiaan.
Joo Alko ei varmaankaan ole huonompia noista kaupanalan sesonkiduuneista. Monta historianopiskelijaa, myöhempi kolleganikin vuosikausia, oli siellä ja tykkäsivät. Siellä kun on keskvertoa paremmat liksatkin. Katsellaan nyt miten voisi yhdistää samppanjaharrastuksen, tuotantotekniikan ja varsin monipuolisen työuran (hautausmaalla kesätyöntekijänä, onnikkakorjaamolla apulaisena, rengasliikkeessä hallissa ja myynnissä, armeijassa rekkakuskina, öisenä pullakuskina, pakettikuskina). Kyllä minä olen luottavainen, eiköhän paikkansa löydä. Tai oikeastaan on jo löytänyt, elää elämäänsä… 😉