Taivaanrannan maalari

Että minulta loppuu aika aina kesken.

Koko päivän muka touhunnut jotain, ja mitä olen saanut aikaiseksi? No enpä juuri mitään. Muutaman kauniin kuvan taivaalta ja taivaanrannasta. Tai noh, kauniin? – Ylikontrastisia ovat. Mutta kun maisema vaati sitä, jotta kuvissa olisi se kauneus, joka ulkona oli.

Minun mielestäni lentosotaharjoitusten piti loppua jo viime viikolla, eikä ääniäkään ole öisin enää kuulunut, mutta monia kaaria ja suoria taivaalla oli.

Tänään oli tarkoitus tehdä joulukortti valmiiksi. Kerrankin ajoissa. Teen sen monesta osasta. Mutta onko kortti valmis? – Nope. Ihan alkutekijöissään vielä. Entäs kalenteri? – Nope!

Aamulla ennen korttipuuhaan ryhtymistä ja sähköposteja ja uutisia lukiessa muistin, että voisin tyrkyttää kuviani ja kuvauspalvelujani yhdelle tietylle taholle, ja sain pian vastauksen ja kehotuksen lähettää tarjous; rupesin värkkäämään sitä ja sitten päätin ottaa tarjouksen oheen pari uutta referenssikuvaa.

Ja ministudioni taas kasasin tai oikeastaan raivasin, tai yritin mahtua pieneen huoneeseen, jossa minulla softboxit, pöytä, tasot etc. on. Se on oikeasti tosi ahdas studioksi ja onnistuinpa siinä äheltäessäni sitten särkemään yhden Riedel-lasin. Ja siinä oli teestä ja Soda Stream-kuplavedestä tehtyä ”kuohuvaa”. Riedelit särkyvät ihan tuhannen pieneksi (sinne kaikkien studiokamojen joukkoon!) ja kupliva teekin on ikävää siivottavaa. Kalliiksi ja työlääksi tulee tarjousten tekeminen!

Korttipuuha oli tämän episodin jälkeen unohduksissa.

Niinpä alan tekemään sitä NYT.

Tämän kuvasin matkalla Nalskuun Möljän sillalta käsin. Haloilmiökin kuvasta paljastui, kun koneella raakaversiota säätelin. Mutta noita lenskarin jälkiä katsellessa mietin, että mitenhän koneiden lentäjillä noin niinku omasta mielestä meni tuo harkka? 😀