Jo aamulla kerroin assistentilleni, että kahden jälkeen lähdemme kaupungille: kuvailemaan, kulkemaan ja syömään.
Pehtoorilla ei ollut mitään assistentaarismia vastaan. Semminkin kun tiesi, että olin tehnyt pöytävarauksen Istanbuliin.
[Huom. keskellä kuvaa ryhdikkäästi jalustan kanssa kulkeva mieshenkilö: assistentti kulkee jo edelläni. ]
Ensin kävimme tervehtimässä Tiernapoikia, ja katselemassa kun Rotuaarilla jaettiin tämän vuotisen Tiernakisan palkinnot.
ja sitten kohti LUMO-valofestivaalin teoksia. Pikkuisen luulen, etten ole ainoa, joka on sitä mieltä, että tänä vuonna ei ihan ylletty esimerkiksi viimevuotiselle tasolle, – tosin joitakin teoksia on vielä julkistamatta eikä me sisätiloissa olleita käyty edes katsomassa.
Yksi ehdoton kohokohta tässä festivaalissa oli ruoka; yllättävää meille, eikö? Oulun keskustassa olevaa Istanbulia voi kyllä varauksetta suositella kaikille. Sitä minä vain siellä mietin, miksemme ole pitkään aikaan käyneet? Tai siis Pehtoori on, mutta minulla on ollut pitkä rupeama sieltä pois. Onneksi tänään. Siellä kyllä saavat muutkin kuin paistinkääntäjät hyvää ruokaa ja palvelua. Mutta kyllähän se mukavalle tuntui, kun pöydässä oli ”lippu” (standaari) odottamassa.
Mutta sinnehän ei jääty koko illansuuksi, vaan ulos! Kuten ei olisi ollut eilen, niin ei ollut tänäänkään sää kiertelylle eikä kuvaukselle paras mahdollinen, mutta eipä ollut kylmäkään. Ja aika paljon väkeä oli kuitenkin liikkeellä.
Tämä ”ranskalainen” valas oli hieno, mutta, mutta… oliko sittenkään ihan satsauksen arvoinen… tai ehkä on väärin arvioida taidetta hinnan (130 000 euroa) perusteella, mutta jotenkin toivoin enemmän… Entä jos olisi ollut pikkuinen pakkanen, kirkas keli…
Mutta se mistä tykkäsin oli kaupungintalon valaisuinstallaatio tai mikä sen nimi onkaan…
Kaupungintalo vaihtoi tyyliä ja moodia sitä mukaa kuin läheisessä teltassa olleet oululaiset ja muut vieraat kävivät säätelemässä.
”Ajan kulku” -veistos sai välillä varsin erikoisen miljöön taustaukseen.
Ja Martti! Minun lempparini, Martti. Oli kovin ihmeissään. Varsinkin kun välillä kaupngintalo näytti kylpevän loppukesän illan valossa…
Eniten pidin tästä piparkakkutaloversiosta. Eikö se voisi olla joka vuosi ennen joulua päällä. Ja etupihalla olleet joulukuusen valotkin olivat kovin kauniit tänä vuonna. Sellaiset perinteiset. Tulette vielä näkemään…
Ja tämä valofestivaali jatkuu vielä… uusiakin valoja on viikonlopun jälkeen tulossa. Siitä tykkään! Hyvä, Oulu!