Syntyjä syviä mietin, lähtöjä ja paluita, jäämisiä ja jäähyväisiä kun puolelta päivin kävelin kaupunkiin. Olisin tarvinnut aurinkolasit. Ihan maaliskuulta tuntui ja näytti. Hanki kimmelsi. Tosin Hartaanselkä ja Ämmänväylä (joista kuvat) olivat vielä jäättömiä, tyyniä, kauniin sinisiä.
Yläkuvassa vene jäänyt rannalle, alakuvassakin jäänyt, vai jätetty? Jotenkin erilaisia jäämisiä, eikö?
Melkein kipakka pakkanen pisti miettimään, että se uusi takki tosiaan ON ostettava. Mutta en todellakaan tänään jaksanut lähteä mihinkään takkijahtiin. Kävin ostamassa muutaman ”somistuksen” kotiin, kuvausrekvisiittaa projektiin ja pari lautasta vaihteeksi. Iittalan Teeman uusi (liekö uusi?) harmaa väri kiehtoo nyt. Moni ruoka näyttää paremmalta tummaa lautasta vasten. Mutta en tykkää niistä vuolukivialustoista/lautasten korvikkeista, joita joissakin ravintoloissa on. Kauniita ovat, mutta esimerkiksi jälkkärikastikkeen kaapiminen sellaisesta aiheuttaa kummallista karheutta, melkein karmii selkäpiissä moinen. (Selkäpii? – Mikä se on? Pii on 3,14 (ja muut noin 2,5 biljoonaa desimaalia!)), mutta selkäpii?
No mutta, ostin ihan selkeästi itselleni hemmottelujuttuja: astioita, joita en ihan välttämättömästi todellakaan tarvi. Jos olisi ollut vielä Stocka olisin varmasti ostanut uuden huulipunan (vain puoliväliin käytetty Sichel meni poikki, ja huulipunan TARVIN, se omakuva, you remember), lautasliinoja ja sormikkaat lenkeille. Mutta asioiden näin ollen, siis ilman Stockaa, kävelin pysäkille ja lähdin kotiin.
Noh, oli minulla kaupungissa toki muutakin tekemistä kuin humputtelu; systerin kanssa kävimme lounaalla ToriiSushissa. Onkohan se kohta jo noin vuoden ollut paikallaan, mutta enpä ole ennen käynyt. Pidin miljööstä, ja sushi oli hyvää: lounassushiannokseen (12,50 €) ostin kaksi ylimääräistä Gunkania, ja sen jälkeen annos näytti tältä.
Ja maistui hyvältä. Ruoan ääressä ehdimme päivitellä kuulumiset ja höpötellä tarpeellisia.
Joulujuttujakin jo mietittiin, huomenna on marraskuu. Joulu on pian. Ei se haittaa. On taas paluita ja lähtöjä.
Jäin tässä miettimään, että mikä voisi olla SE ”rekvisiitta” miehellä omakuvaa varten, jonka hän hankkisi tuon mainitsemasi huulipunan tilalta?
Hmm… ”tukka hyvin kaikki hyvin” tai ”näkyyks kello?” – Eikös näistä olisi miehelle ”rekvisiitaksi”.
No meillä koulussa melkein kaikilla miehillä oli omakuvissa jonkinlainen päähine: lippis, baskeri, pipo, leveä- tai kapealierinen hattu. Ja ne kyllä jokaisen kohdalla ilmensivät persoonaa aika hyvin.
Hei Reija!
Selkäpiin merkitys on ´selkähammas´. Sana pii tarkoittaa hammasta ja piikkiä. Selkärangassa on hammasmaisia kohoumia, kuin hammasrivistöä. Sana on vanhaa suomalais-ugrilaista kerrostumaa, vastineita aina uralilaisissa kielissä asti. Kirjakielessä sana selkäpii esiintyy ensimmäsitä kertaa vuoden 1642 Bibliassa.
Onhan esimerkiksi kammalla ja haravallakin pii tai piikki.
Niin, hammas-sana on balttiliainen laina suomen kielessä ja muissakin itämerensuomalaisissa kielissä.
Kiitos paljon, Marketta!
Tulipahan tämäkin nyt perusteellisesti selväksi. Ja todellakin on paljon tehokkaampaa sanoa ”selkäpiitä karmii” kuin että ”hammasmaisia kouhoumia selässä karmii”. 🙂