Ei vielä mitään kaamosta. Aurinko nousee ja paistaa. Lapissa on kaunis alkutalvi. Ainakin tänään.
Piiitkän aamiaisen jälkeen päätimme, että lähdemme porukalla lenkille. Aurora-polku valittiin reitiksi. Minä mokoma olin Apsulle pihalla jo ennen lähtöä näyttänyt ja koekäyttänyt liiteristä löytynytttä rattikelkkaa!
Jo lumi maassa oli ihmettelyn aihe, mutta että oli vielä menopeli, jonka kyydissä sai olla ja ohjailla!!!
Ja sitten tuli vielä pappa, joka lupasi, että hän vetää Apsun lenkillä rattikelkalla, vaikkei lunta vielä paljon olekaan ja vaikka vaihtoehtona olisi ollut rattaatkin. Vähän kivinen oli reitti välillä, mutta onneksi Apsu kyllä tykkää välillä itsekin kävellä.
Leppoisa lenkki oli.
Mökille palattua sekä Apsu että tyär taipuivat päikkäreille, – olivat molemmille tarpeen ja hyväksi.
Eikä sitten mitään erikoisempaa. Me kaikki katselimme kun Apsu piti omaa show´taan. Olipa ilo katsella tyttären ja pojanpojan – kummitädin ja kummipojan – yhteisiä touhuja.
Etten toistaisi itseäni en kerro, että meillä oli rantasaunaa, lepoa, tangoa, leikkiä, hyvää ruokaa, lempeää punaviiniä, naurua, höpöttämistä, välillä vähän enemmän vakaviakin juttuja.
Ja monta kertaa päivän aikana Apsu totesi ”ei kottiin”. Ja me muut nyökkäilimme, ei mitään kiirettä kotiin. On sunnuntai. Joka jatkuu iltaan asti.
