Minkäs sitä luonnolleen,… On pohjoisessa Suomessa koulu- ja yliopistolukukauden syyslomaviikko, joten tietysti kohti pohjoista tai aika usein kohti etelääkin. Viime vuosina kohti pohjoista. Niin tänäänkin.
~~~~~~~~~~~~~
Niinhän se taas venähti yhdeksään ennen kuin päästiin lähtemään. Eipä paljon ollut iloa Pehtoorin eilisestä autopesusta, mutta onneksi talvirenkaiden vaihto oli tehty jo viime viikolla. Liikennettä oli kaikkinensa hyvin vähän, motarilla melkein yhtä autiota kuin pari viikkoa sitten Kroatiassa.
Eka kertaa meillä oli käytössä ”Porokello”-apsi. Jos ei ollut muutakaan liikennettä, niin eipä ollut kyllä porojakaan. Yhden kerran näimme niitä kaukana laiduntamassa pellolla… Joka tapauksessa vaikuttaa hyvältä hälärisysteemiltä.
Tervolaan asti oli sateista, räntäistä ja harmaata. Sitten kirkastui: taivas sininen ja vaikka aurinko paistoi, oli Rovaniemelle asti peltojen ja vaarojen yllä hieno sumu. Kovin oli kuvauksellista, mutta mie vain huurruttelin.
Yläpostojoen levikkeelle sain kinutuksi 😉 viiden minuutin kuvaustauonkin.
Sen jälkeen lampareet ja rannat jo jääriitteessä, vaikka pakkasta iltapäivällä oli vain sen -0,5 C. Ja lumi toki jo maassa, viitisen senttiä oikeaa lunta, eikä mitään räntäloskaa.
Mökille päästyä Pehtoori jäi pihalle (jäänyt varmaan päälle; viimeiset kaksi viikkoa kotonakin ollut enimmäkseen pihalla). Laitteli pihavaloja, tuikkuja puihin etc. ja pesi sitten auton. Tietty. 🙂
Ja minä puolestani ryhdyin sisällä hyggeilemään…
Tanskalaisten hyggeily on tullut meille viime päivinä tutuksi. Se on kotoilua ja yhdessä hengailua pimeinä syysiltoina. Sitä voi sanoa hidastamiseksi. Nautitaan pimeän vuodenajan suomasta joutilaisuudesta. Ei olla tehokkaita ja suorituskeskeisiä, vaan tunnelmoidaan. Aistitaan ja uppoudutaan hetkeen. Ei kiirehditä mihinkään, ei edes ajatuksissa. Sytytetään kynttilöitä, haudutetaan teetä, laitetaan villasukat jalkaan ja syödään suklaata. Luetaan lempikirjaa, palataan vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Loikoillaan..
Lainaus täältä
Tuo viini on suositeltava. Cecilia Beretta Ripasso on ennenkin ollut suosituksieni joukossa. Nyt siinä on uusi etiketti, mutta ei se heikennä viinin maistuvuutta. Sopii hyggeilyyn. 🙂
