Päivän aiottu ohjelma meni aika lailla uusiksi kun aamulla oli ainakin yksi lopen uupunut ja sää odotettua tuulisempi ja muutoinkin nuivempi.
Minun yöuneni jäivät kovin lyhyiksi viime yönä: oltiin Juniorin kanssa reposia kuvailemassa yli puolenyön ja sitten aamuyöllä olkapää ja pakasterasiat pitivät minua pari tuntia hereillä.
Siispä vähän säätöä… Pehtoori lähtikin yksin tunturiin, nuoripari kauppaan ja minä ja Apsu saunan lämmitykseen ja purolle heittelemään jääpalikoita ja risuja virtaavaan puroon. Se oli pojasta melkein yhtä mukavaa kuin tähtisädetikkujen polttaminen. Lakaistiin yhdessä vielä terassit ja sitten ajeltiin rullalaudalla, eiku rattikelkalla, eiku rullalaudalla, eiku kelkalla,… vähän on pojassa inttämisen geeniä. 😀
Apsun päikkäreiden ja meidän saunan jälkeen saimme ”komennuksen” lähteä Apsun kanssa ”pois”, sillä nuoripari oli luvannut tehdä päivällisen. Mikä mukava komennus! Lähdettiinpä sitten pariksi tunniksi kylille ja Angry Birds Puistoon. Se oli pojalle ensimmäinen ”huvipuisto”kokemus. Oli mukava kun siellä ei ollut kuin muutama perhe, rauhallista ja kaikkiin touhupaikkoihin mahtui hyvin.
Ja mikä riemu olikaan katsella lapsen iloa ja touhua! Hieman arka on Apsu uusissa paikoissa, tilanteissa ja äänissä, mutta vain hetken.
Ja iltapäivän lopulla sitten valmiiseen pöytään, jossa helmenä oli Juniorin kokoelmastaan tarjolle tuoma vain meunier-rypäleestä tehty samppanja. Olipas mielenkiintoinen, ja hieman lämmettyään erinomaisen hyvä. Ja ruoka oli sellaista, että mietin, mikseivät nämä tee meille useammin sapuskaa?
Pääruokana oli lohipastaa…
