Sompion* kaukaisissa korpimaissa, takana kymmenen peninkulman, mihin kirkon pyhäkellojen kumina ei ulottunut, ei lähellekään, saattoi elämä olla yhtämittaista harmaata arkea. Päiviä kyllä riitti, uusi aina nousi idästä, kun vanha oli vaipunut länteen. Syvimmän talven aikana vain ei tahtonut päivää tulla ensinkään, eikä taas korkeimpana kesänä nähty ei yön haamua.
Saattoi elämä olla harmaata arkea, mutta saattoi se taas olla muutakin.
Niinkuin Sompion rannattomista aapa- ja korpimaista kohosi vaaroja yli matalan maan, niin sompiolaiseten arkisessa korpivaelluksessa aina vähän päästä nousi pyhäpäivä yli arkisten viikkojen. Niinkuin Nattastunturit ja muut pyhät tunturit ylpeinä kohosivat kaikkia muita vaaroja korkeammalle, niin myös monet juhlapäivät ylenivät pyhien joukosta.
Kyllä Sompio tiesi sekä pienet että suuret pyhät.
(Samuli Paulaharju, Sompio (1939))
Meillä on täällä suuri pyhä, tai ainakin juhla. Amkin opiskelijalla on viikon loma, joten pikkuperheellä oli mahdollisuus tulla mökille. Ja iloksemme myös tyär sai aikaiseksi käyttää lukemattomia ylityö- ja lomapäiviään ja lentää Helsingistä Ivaloon.
Täällä me olemme, pohjoisen hyvässä huomassa, ilman tekemisen pakkoa, ilman mitään muuta kuin olla ja nauttia. Ja sitähän me olemme tehneet.
Kunhan tyär tänne saatiin lähdimme lenkille kohti Rönkönlampea, ihan leppoisa keli. Hyvälle tuntui kävellä, olla ulkona, jutella.
Aamupäivän valmistelin sapuskaa: niinkin erikoista kuin poronkäristystä ja puikulamuusia.
Ja sitten jälkkkäriksi … ehei, en ollut tehnyt mitään, ostimme eilen Rovaniemeltä Choco Delistä kakun!
Olisihan siellä ollut vara valita, kauan harkitsin keskellä olevaa revontulikakkua…
Sompio sijaitsee keski-Lapissa Sodankylän kunnan koillisosassa, Luirojoen latvoilla. Etelässä Sompion alue alkaa Luiron ja Kitisen yhtymäkohdasta ja pohjoisessa se ulottuu Saariselän tunturialueeseen saakka. Nykyisen Sompion alueen suurimmat kylät ovat Lokka ja Vuotso, 1967 valmistuneen Lokan padon alle jäivät mm. Rieston ja Korvasen kylät. (ks. lisaa KLIKS)