Meidän kahden hengen ”time-managerissa” (muistatteko niitä oli joskus vuosituhannenvaihteessa kaikilla kiireisillä, varsinkin bisnestä tekevillä) oli tälle päivälle ”plan” viettää mökkipäivä. Puuhastella pieniä, poimia marjoja, etsiä sieniä, täytellä mökillä kaikki puukorit ja -kolot, vähän asetella mökkejä ja tienoota siihen malliin, että seuraavan kerran kun tullaan on jo ehkä lumi maassa. Ehkä tehdä pikkulenkki Rönkönlammella, enimmäkseen kuljeksia, oleilla.
Aloitimme nukkumalla melkein kahdeksaan! Jee! ja starttasimme hiljalleen, käynnistyimme kuin dieselit… Ja päätimme aloittaa käymällä kylillä tankkaamassa, viemässä roskia, piipahtaen Partioaitassa (melkein ostin itselleni lenkkihousut Ouluun, mutta ajattelin, että sittenkin edelleen kuljettelen ”shoft-shellejä” eestaas ja säästän hyvinkin toistasataa euroa, kun en osta). Ja yhden lampareen reunalle ajelimme: meitsi luontokuvaaja kävi kuvailemassa tupasvilloja kun henk. koht. safööri alias Pehtoori odotteli autossa. 😀
Kaunispään huipulla käväisimme (autolla) kahvilla ja sitten mökille. Ja mikä ilon päivä olikaan, kun näimme, että vihdoinkin – monen vuoden aikeiden ja tienhoitokunnan kokousten jälkeen – mökkitietä oltiin korjaamassa. Loppuu pottupellossa ajelu!
Sitten saimme päivällisvieraita!
Muitakin kuin nämä kotiporoparttion kaksi rohkeinta hirvasta…. 😉
~~~~~~~~~~~~
Puolelta päivin pihalla onkin yhtäkkiä tuttu auto! Eksnaapurit: ”Ohi ajellessa ajateltiin piipahtaa”.
Nämä ikinuoret (pian 80 v.) ovat olleet ruskaretkellä käsivarressa ja Norjassa ja matkallaan Sallaan (tietämättä, että ollaan täällä) ajoivat pihaan. Eipä tarvinnut kauan houkutella, että jäivät yökuntiin.
Ensi alkuun lähdimme L:n kanssa lähimetsään poimimaan kaarnikoita (~ variksenmarjoja). Tunnissa puolitoista litraa saimme poimituksi, ja muutaman kilometrin kauniita mäntykankaita kävellyksi, kuulumisia vaihdelluksi. Palattua olivat miehet saaneet notskiin tulet ja oli lounaan aika: pororyynärit toki maistuivat.
Iltapäivä leppoisaa oloilua, pientä puuhastelua, vaivihkaa mökin talviteloille asettelua, sähköjen palautumisen odottelua (olivat mökkitien remppaajat – hups – jonkun kaapelin katkaisseet) ja kaarnikkahyytelön teko. Nyt on omatekoista herkkua vaikka tämän kakun tekoon.
Sain soveltaa kaapintyhjennyspäivällisen (olen syönyt koko viikon kalaa, joten käristyspaketti pakkasesta, etc. olivat ainakin minulle tervetullutta vaihtelua). Mieluiten olisin tietysti tarjonnut kuningasrapua Pykeijasta, mutta kun sitä ei eilen ollut siellä myynnissä. Kaikki, KAIKKI Pykeijan kalastajien pyytämä rapu viedään lentäen suoraan Aasiaan 🙁 , – mutta haa! Meilläpä oli vielä leipäjuustoa (kiitos toissailtaisten vieraiden), paketti hilloja, fariinisokeria ja vähän vispikermaakin. Lapin leipäjuustoa lämpimänä hillojen kera taas kerran jälkkärinä pöydässä.
Ilta on parannettu maailmaa…
