Kaksi vanhaa puuta — tiedättehän Juha Tapion biisin. Miten ajattelet? – Kumpi on feminiini, kumpi maskuliini? Tai onko sillä sukupuolella niin väliä, mutta minut tämä pariskunta pysäytti! 🙂
Syysperjantai on tehty leppoisasta olosta, pakottomista tekemisistä, ulkoilusta, niska-hartiahieronnasta luottohierojan käsissä Edenissä, hyvästä punaviinistä, unosista, ´Vain elämästä´, pienistä onnenkyyneleistä, Victoiresta, uudenlaisesta (aika isotöisestä) kalaruoasta, jonka kuvat ovat niin vaatimattomia, etteivät kerro puoliakaan ruoan herkullisuudesta, ruskasta, monenlaisista mietteistä, herkkyyden pohtimisesta, kuvaprojektista, enimmäkseen siitä….
Sitäkin mietin, mikä sai tämän yhden, oikeanpuoleisen koivun, heittäytymään ensimmäisenä keltaiseksi? Luovuttiko se, vai oliko se ensimmäinen, paras?
Tämmöisen lenkkipolun, Hietasaaressa, ennen kävelemättömän, varrella ei voi olla kauhean huolissaan mistään, ei varsinkaan syksystä. Päinvastoin! Metsään meno, vaikka melkein keskellä kaupunkia, kannattaa.
Tasaus! Syyspäiväntasaus. Se on minusta tässä kuvassa. Jämäkästi.
Kyllä tämä Syksy on ainakin kuvaajan vuodenaika, myös ruskan ja lehtien tippumisen jälkeen! Mutta tämänhän olen jo todennut aiemminkin.
Olen hyvin samaa mieltä. Valo ei ole kova, ja värejä on paljon.
Hienoja kuvia, tunnelmia, mietteitä. Noita kahta puuta mietin. Vaikka toinen on kellastunut ennen toista, puut näyttävät vierekkäin ja yhteen kasvaneena juuri siltä kuin pitääkin. Toisen kellastumista ei edes pistä merkille.
Niin, aika tasasuhtainen ja -arvoinen pari ovat.